En suinkaan ole tehnyt lupausta olla entistäkin laiskempi bloggaaja vuonna 2012, vaan olen ajanpuutteen vuoksi innostunut Pinterestistä, sillä se suo mahdollisuuden merkata muistiin mehukkaimmat ideat ja kauneimmat sisustuskuvat ilman suurempia pulinoita. Sivupalkin nappia painamalla voitte käydä kurkkaamassa mitä olen työn ohessa ja viime päivät kurkunpääntulehdusta kotona potiessani puuhannut.

Kodin sisustusrintamalla on hieman vilkkaampaa tällä hetkellä. Ruokailuryhmän tuolit ovat menossa vaihtoon, mutten ole vielä osannut päättää mitä valkoisten nahka-Kaanien tilalle haluaisin; tällä hetkellä kriteerinä on vaan kauttaaltaan verhoilematon tuoli, jossa on hyvä istua. Ja niitähän riittää, joten minulla on pienimuotoinen valinnan vaikeus.

Kehystämössä odottaa neljä sisustustaulua ripoteltavaksi ympäri kotia ja lähipäivinä posti kantanee kotiovelle kotimaista vintagelasia. Kaapissa taasen lojuu iso kasa kankaita, joista on tarkoitus taikoa laskosverhot niin omaan makuuhuoneeseen, kuin tyttärenkin huoneeseen. Ja joukko tauluhyllyjä pitäisi ruuvata seiniin.

Tekemistä siis piisaa ja kunhan on jotain tehty, niin ehkä ehdin ottaa pari valokuvaakin ja päivitä tätäkin blogia jollain asiapitoisella aineksella.

Riemukasta uutta vuotta kaikille lukijoille! Olkoon tuleva vuosi mennyttäkin parempi ja täynnä kauneutta ja onnea! Ja tietenkin hyvää muotoilua ja visuaalisesti miellyttävää sisältöä!

(Kuva: wondrouspics.com)

Olen ollut kiltti ja ahkera koko vuoden.

Saisinko?

Kiitos.

Kun en löytänyt mieleistä kuusta kaupoista, niin tein itse. Puolessa tunnissa askartelumassasta syntyi koko joukko fuksianpunaisia ja petroolinsinisiä pylpyröitä; mustavalkoisia, pahvisia korttikoristeita löysin niinkin epäseksikkäästä liikkestä kuin Prisma.

Sitten vain maalarinteipillä rajat seinään ja paketillinen sinitarraa.

Harmittaa vain, ettei ollut tikkaita. Kuusesta olisi nimittäin voinut ihan surutta tehdä vielä metriä korkeamman, mutta mitta loppui allekirjoittaneelta kesken.

Joulukuusi. Se aiheuttaa taloudessamme päänvaivaa vuodesta toiseen.

Toisaalta rakastan aitoa, oikeaa kotimaista luonnonkuusta ja sen jouluista havuntuoksua; toisaalta vihaan sitä kuollakseni, sillä juuri sillä sekunnilla kun kuusen kantaa sisälle, alkaa hermoja riipivä neulasten siivoaminen lattioilta.

All the luck in the world -sivuston seinälle koottu kollaasikuusi on kertakaikkisen ihastuttava, mutta vaatisi ehkä hieman enemmän aikaa kuin minulla on käytettävissäni. Työkiireiltäni ja arjen pyörittämiseltä kun ehdin tuskin bloggaamaankaan. Aika ei yksinkertaisesti riitä pikkutilpehöörin harkittuun kokoamiseen ja moisen kollaasin rakentamiseen. Lopputulos ei olisi kuitenkaan yhtä viehko, joten ei tule tapahtumaan ainakaan tänä vuonna.

Lovin vanerikuusi olisi justjetsulleen minun juttuni. Mutta mutta… Kuusi on liian pieni meidän viisi metriä korkeaan olohuoneeseemme. Ja jos sitä valmistettaisiin kolme metriä korkeana, olisi se aivan varmasti liian kallis minun joulubudjettiini.

Not Marthan väkertämä leijuva pallokuusi on ideana hurmaava, mutta kun taloudessa on kaksivuotias pikkuvandaali, olisi kuusi alta aikayksikön kirjaimellisesti solmussa. Joten ei. Sekään ei ole ratkaisu.

Olen viettänyt tämän asian kanssa unettomia öitä ja tänään päättämättömyydestäni sisuuntuneena kävin hakemassa askarteluliikkeestä kassillisen tarpeita.

Kuusi siis tulee. Mutta ei aivan perinteinen kuusi.

(Kuvat: alltheluckintheworld.nl, lovi.fi, notmartha.org)

Ne teistä, jotka tuntevat minut henkilökohtaisesti, tietävät myös viehtymykseni mineraalimeikkeihin ja erityisesti luomiväreihin.

Lapsi sisusti tänään asunnon vajaalla sadalla luomivärisävyllä. Myös koira sai oman osansa.

Kodin väritystä en rohkene edes esitellä.

Voi olla, että olen hieman laiska päivittämään blogiani, mutta se ei toki tarkoita, että olisin viime ajat viettänyt aikaani juurikaan laiskotellen. Kalenteria ovat täyttäneet niin ihan uudenlaiset palkkatyöt, luova kirjoittaminen NaNoWriMon merkeissä, kodin pienimuotoiset remppaprojektit ja muu harrastaminen. Ensi viikolla on maanantaina vielä yksi työhaastattelu koskien paikkaa, jota todella himoitsen. Peukut pystyyn, että paikka täytetään allekirjoittaneella.

Viikonloppu tulee kuitenkin ennen maanantaita ja viikonlopun vietän ystävääni auttaen Helsingin Messukeskuksessa Kädentaitomessuilla. Jos siis olet kiinnostunut askartelusta ja erityisesti polymeerimassoista, kannattaa ehdottomasti piipahtaa Ihan Kivan Kaupan messuosastolla kuutoshallissa, paikalla 6a41. Ja vaikket olisikaan kiinnostunut askartelumassoista, kannattaa paikalle tulla silti, sillä uskallan väittää että messuilta löytyy kivaa itselle ja kivaa lahjapakettiin jouluksi. Ja mikäli tohditte tulla moikkaamaan, Pörrö ja minä opastamme mielellämme uuden harrastuksen saloihin.

Messut alkavat siis jo perjantaina, mutta minä olen paikalla vasta lauantaista alkaen, koska typerä virka-aika haittaa hauskanpitoa.

Sanouduttuani taannoin irti päivätöistäni kokkina, on keittiössä puuhastelukin alkanut pitkästä aikaa maistumaan myös näin siviilielämässä. Kokkaaminen on taas kivaa! Varsinkin kun sitä saa tehdä ilman aikataulupaineita tai esimiehen jatkuvaa kyttäämistä. Oi onnea, sillä ne päivät taitavat olla nyt lopullisesti ohi! Olen keskellä prosessia, jonka lopputulemana on toivottavasti pysyvä alanvaihto.

Olen suuri thaimaalaisen ruuan ystävä ja yksi ruoka, tai pikemminkin lisäke, on ylitse muiden. Se on erään sortin dippi, tai pikemminkin relissi ja henkilökohtaisesti voisin kauhoa sitä sisuksiini loputtomia määriä ja jättää pääruuan vähemmälle.

Ajattelin, että voisin jakaa tämän thaimaalaisilta kollegoiltani saamani reseptin myös teidän kanssanne.

Relissiin tarvitaan:

4 rkl vähäsuolaista soijakastiketta

4 rkl kalakastiketta

2 rkl tuoretta limettimehua

3 chilipalkoa pilkottuna (itse vannon rawitin nimeen, mutta yhtä hyvin joku miedompikin käy; tai tulisempi)

2 cm pätkä tuoretta inkivääriä kuorittuna ja ohueksi suikaloituna

2 isoa valkosipulinkynttä ohueksi suikaloituna

2 kevätsipulinvartta pilkottuna

1 sitruunaruohon varsi ohueksi pilkottuna

1 puntti tai ruukku tuoretta korianteria pilkottuna

Seuraa reseptin vaikein vaihe; kaikki ainekset sekoitetaan keskenään ja laitetaan jääkaappiin maustumaan vähintään kolmeksi tunniksi, mieluiten yön yli.

Tätä herkkua voi tarjoilla melkeinpä minkä tahansa wokkisapuskan kera, kanan kanssa tai tehdä kuten minä ja syödä sitä voileipäkeksien päällä. Kannattaa kokeilla, varsinkin jos pitää tulisesta!

Olen aivan korviani myöten rakastunut Erik Bruunin vanhaan mainosgrafiikkaan, enkä liene ainoa laatuani.

Nuo väriyhdistelmät, fontit ja kuvakieli!

Kodissani ei ole sinistä, eikä oranssia, mutta varsinkin tuo vanha Jaffa-mainos suorastaan vaatii päästä kehystettynä tuomaan väriä ja iloa olohuoneeseeni. Miksi nykyajan mainosjulisteet ovat niin hajuttomia ja mauttomia?

Missä on väri? Missä ilo?

(Kuva: bruundesign.com)