Skip to content

Uuteen kotiin

Olen haaveillut tietynlaisesta kodista kutakuinkin viisitoista vuotta.

Muuttaessani aikoinani vanhempieni luota ensimmäiseen ”omaan” kotiin, eivät rahavarat tietenkään riittäneet kuin välttämättömyyksiin. Oli hankittava sänky ja oli hankittava työpöytä opiskelua varten. Ja pesukone ja pakolliset siivousvälineet. Muutama astia ruokailua varten.

Huonekalut hankin uusina, siitäkin huolimatta, että ne nakersivat minimaalisen pieneen budjettiin valtavan aukon. Pesukoneen sain muistaakseni sadalla mummonmarkalla tädiltäni. Astiat ostin Tiimarista ja siivousvälineet sponsoroi äiti. Intianpuuvillaisen verhokankaan kaivelin palahallin alekorista, päiväpeitto oli ehtaa 50-luvun sinapinkeltaista vintagea mummilan vanhasta aitasta ja keinokuituinen tuftimatto luoja tietää minkä perhemarketin sisustusosastolta. Lopputulos oli visuaalinen tyrä esteetikon näköhermossa, mutta ensimmäisen oman huushollin kohdalla tärkeintä oli se, että pystyi menemään ja tulemaan miten tahtoi ilman vanhempien valvovaa silmää ja mahdollista paheksuntaa.

Vuosien varrella opiskelija- ja vuokrabokseja on ollut useampi, kaikki enemmän tai vähemmän pienellä budjetilla sisustettuja. Ensimmäinen oikeasti oma talous oli silloisen poikaystävän, nykyisen aviomiehen jo valmiiksi sisustama. Minä toin talouteen vain kunnolliset keittiöveitset, omat vaatteeni ja kissan. Sittemmin ostimme omakotitalon, jonka remontoimme, joskaan emme oikeastaan minun mieleni mukaisesti, vaan hyvinkin tavalliseen tapaan miedoilla, murretuilla sävyillä. Ei sillä, että 1980-luvulla rakennettuun tiiliverhoiltuun, harjakattoiseen taloon juuri muu olisi sopinutkaan.

Omakotiasumisessa on puolensa, mutta lähellä pääkaupunkiseutua se on mittava taloudellinen rasite. Velkatorpan myötä yhteiset harrastukset moottoripyöräilystä veneilyyn ovat jääneet vähitellen pois kuvioista, koska rahaa palaa kiinteistöveroihin, lämmityskustannuksiin, vakuutuksiin, jätehuoltoon ja muuhun ylläpitoon poskettomasti, puhumattakaan asuntolainasta, joka ei totisesti ole mitenkään pieni, vaikkakin hyvin maksukykymme rajoissa. Lapsen synnyttyä menoeriä on tullut vain lisää, samalla kun halu palata vanhojen harrastusten pariin on varsinkin miehellä herännyt uudestaan. Itseäni kiehtoo lähinnä tyhjänpäiväisen romun karsiminen ja elämän yksinkertaistaminen, jotta aikaa jäisi lapselle ja itselle ja perheen parissa viihtymiselle.

Päätimme siis myydä talon ja palata osakkeenomistajiksi. Tai oikeastaan päätös syntyi vahingossa, kun viime kesänä pahimpien helteiden aikaan viihdytimme itseämme kiertelemällä asuntoesittelyissä ja kohdalle osui asunto, jonka ovesta sisään käveltyäni tunsin tulleeni kotiin.

Korkea olohuone, avokeittiö, kaksi tilavaa makuuhuonetta. Betonilla slammattuja, maalaamattomia seiniä. Kiiltävä, valkoinen laattalattia. Paljon valoa, valtavasti ilmatilaa. Juuri remontoitu.

Ostimme asunnon itsellemme, vaikka velkatorppaa ei oltu vielä edes laitettu myyntiin.

No, huhtikuussa pääsemme vihdoin muuttamaan.

 

Mainokset
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: