Skip to content

Karuselli

Olen iskenyt silmäni suomalaiseen klassikkoon.

Pyöriteltyäni asiaa pitkään ja hartaasti päässäni, tulin siihen tulokseen, etten ehkä sittenkään halua Eamesin RARia olohuoneeseen. Mulkoiltuani sillä silmällä sisustuslehtiä viimeisen puolen vuoden ajalta, panin merkille, että niissä kodeissa, joissa ei ollut Jacobsenin Seiska-jakkaroita, oli Eamesin häkkyräjalkaisia penkkejä. Innostus kuivui kasaan, vaikka RAR onkin ihana istua.

En kuitenkaan halua kotini näyttävän Avotakan kansilehdeltä. Tai minkään muunkaan sisustuslehden.

Yrjö Kukkapuron Karuselli olisi varteenotettava vaihtoehto. Enkä nyt puhu tylsistä ja ryöstöhintaisista uusista malleista, vaan nimenomaan 60-luvun räpyläjaloista. Niitä vain on halvatun vaikea löytää, vaikka 80- ja 90-luvuilla näin niitä joka toisella roskalavalla. Epäilemättä juuri siitä syystä vanhat Karusellit ovat kiven alla.

Olen hyvin tietoinen siitä, että joillekin Karuselli aiheuttaa inhonväristyksiä, mutta minä pidän sen muotokielestä. Lisäksi ajattelen asiaa siltäkin kannalta, että on huutava vääryys, jos menneiden vuosikymmenten alkuperäiskappaleita ei kukaan kotiinsa huoli, sillä ei todellakaan ole sama asia, ostaako uutta, juuri painosta tullutta, vai alkuperäiskappaleita. Tosin Kukkapuron kohdalla tämä ei ole ongelma, koska Karuselli ei koskaan ole ollut ”uustuotannossa”. Suunnitelija kun on vielä tänäkin päivänä elävien kirjoissa ja vuosien saatossa piirtänyt tuolinsa yhä uudestaan muokaten sitä samalla yhä yksinkertaisemmaksi, vaikkei tuoli alun alkenkaan ole ollut mitenkään kruusattu tai krumeluurattu.

Ja voihan olla, että jonain päivänä nuo nousukaudella roskalavoille kannetut vanhat Karusellit nousevat arvoon arvaamattomaan, sillä Yrjö Kukkapuro on jo vanha mies, eikä kukaan meistä ole kuolematon. Muotoilijoiden vintagekappaleiden kysyntä kun tuntuu aina muotoilijan kuoleman jälkeen räjähtävän käsiin. Vanha, rakkaudella kunnostettu Karuselli voisi osoittautua lopulta hyväksi sijoitukseksi.

(Edit: Kommenttilootassa käydyn salapoliisityön tuloksena kuvan tuoli on tarkentunut tuoliksi No. 418, ei siis Karuselliksi. My bad. Mutta tarkentaakseni siis omaa kantaani, tuo nimenomainen malli on se, jota himoitsen, ei se Karuselli, joka on siis nelivarpainen malli, joka killuu metallisen kikottimen varassa ja maksaa maltaita ja mansikoita. Eulaalialle suurkiitos tarkennuksesta ja salapoliisityöstä! Yhtä kaikki, tuoli on Kukkapuro ja päheä kuin mikä. I stand corrected.)

Mainokset
9 Comments Post a comment
  1. Tomorrow’s Antiquessa Runeberginkadulla saattaisi olla just tuommoinen räpyläjalka.

    06/04/2011
  2. Tomorrow’s Antique kävi mullakin mielessä. Itseasiassa mä olen nähnyt sen näyteikkunassa joskus tuollaisen. Ajattelin koluta muutaman kierrätyskeskuksenkin läpi. Tuskin noita kaikkia on tuhottu.

    06/04/2011
  3. Eulaalia #

    Ihan uusi tuttavuus tuon näköinen Karuselli. Luulin, että kaikissa, ihan niissä ensimmaisissäkin, tuoli kannatellaan käsinojista. Että se on se juttu. Kukkapuron sivuilla oleva tekstikin (harmi, ettei ole kuvia…) viittaa siihen, että keinujalka on ollut ihan alusta asti. Ja verhoilun kuvauksessakaan ei puhuta tuollaisista tyynyistä. Tämä asia alkoi oikein vaivata, en saa rauhaa, voiko tuo olla Kukkapuron designia tuollainen. Jatkan googlausta 🙂

    06/04/2011
  4. Eulaalia #

    Jos tuolista pitää, niin se on täkeintä.
    Epäilyttää kyllä vahvasti, että ei ole aito Kukkapuron Karuselli,
    Tomorrow’s Antiquen sivuilta kun löytyi tällainen kuva:
    http://www.tomorrowsantique.com/fi/16/0/15
    (Murrr tuolle huutonetin kauppiaalle, jos väärennöstä aitona kaupittelee, mahtaako edes keinua tuolla jalkarakenteella)

    06/04/2011
  5. Eulaalia #

    Eulaalia spämmää jälleen kommenttilaatikkoosi. Huutonetin tuoli lienee aito Kukkapuro 418, mutta ei Karuselli (jonka numero 412?).
    Anteeksi tämä hilluminen…
    pyytää vakiolukijasi Eulaalia

    06/04/2011
  6. Hyvä kun hilluit. 😀

    Kun googlea tarkemmin rääkkäsin, niin toden totta, sehän on pelkkä 418, ei ”Karuselli” 418.

    Anywho… Just toi räpyläjalka on se jonka mä haluan, en sitä nelivarpaista, killuttimen varassa keikkuvaa tuolia, joka maksaa maltaita. Ja joo, toi keinuu, kun mekanismi on kunnossa. Kokeiltu on.

    Kiitos, Eulaalia, tarkennuksesta!

    06/04/2011
  7. Eulaalia #

    Taisit huutaa tuolin 😉
    On se hieno mustalla nahkalla ja varmasti myös hyvä sijoitus!
    Intouduin tässä jo itsekin haikailemaan omaa Karusellia, vaikka lapsena kyläpaikassa tuli pyörittyä sellaisessa aina lähes pahoinvointiin asti. Mutta onneksi ei ole oikein tilaa, kun ei ole varaa.
    Mutta on mulla sentään kaatopaikkatuomiolta pelastetut Tapiovaaran Aslak-tuolit, alkuperäisellä turkoosilla kuultokäsittelyllä.

    07/04/2011
  8. Näin tein. Tosin en maksanut siitä ihan niin paljoa, kuin tuo ”osta heti” hinta (1500€) olisi ollut, vaan neuvottelin myyjän kanssa diilin.

    Samana päivänä, kun vanhasta talosta tehdään kaupat ja käymme kuittaamassa uuden kodin osakekirjat, tulee tuoli meille kotiin. En malta odottaa!

    Oi! Aslakit on hienot! Sääli että tilaa on niin rajallisesti meilläkin. Keräilisin itselleni muuten pienen museon tarpeiksi suomalaisten suunnittelijoiden ihanuuksia. Sydän on vieläkin vereslihalla Tapiovaaran valkoisesta Pirkasta, jota ei vielä viime syksynä ollut saatavilla, kun ruokailuryhmän hätäpäissämme tilasimme. 😦

    07/04/2011
  9. Marko Hämäläinen #

    Minä voisin luopua juuri siitä ”nelijalkaisesta” Kukkapurosta. Pitäisi verhoilla uudestaan. Pohjassa merkki: ”design Yrjö Kukkapuro, model: Haima”. Uudet nahat 500 € + työ, kysynyt elin noin 700 – 1000 €. Kiinnostuisitko?

    21/06/2012

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: