Flunssapuuhastelua
Harva asia ärsyttää yhtä paljon, kuin syysflunssa, joka ei ymmärrä poistua.
Tämä sitkeä seuralainen uhkasi jo muutama viikko sitten torpedoida lomamatkan, mutta väistyi sitten vain palatakseen kostamaan poissaoloni moninkertaisesti. Olen neljättä päivää siinä kunnossa, että pelkkä roskapussin kiikuttaminen roskalaatikkoon on hikiurheilua sieltä rankimmasta päästä.
Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Kuuman mehun ryystämisen ohella olen ehtinyt väkertää hieman koruja. Polymeerimassojen kanssa kikkailu on ollut harrastus jo joitakin vuosia, kiitos ystäväni Pörrön, joka aikoinaan lahjoitti minulle aloittelevan massailijan perustarvikkeet. Jos joku tietää polymeerimassoista jotain tässä maassa, niin se on Pörrö. Muilta ei oikeastaan kannata edes kysyä.
Pyörittelin epämääräisestä jämämassakikkareesta suuren, halkaisijaltaan 45mm linssin. Hartaalla työstämisellä linssiin syntyi murtuvaa aaltoa muistuttava kuvio ja kun värikin on minulle niin mieluinen ”siaminlahdenturkoosi”, niin tokkopa raskin tuosta kuuna kullan valkeana luopua, vaikka minulla onkin ollut tapana myydä liki kaikki tekemäni korut pois parin käyttökerran jälkeen.
Itseasiassa koruja on taas kertynyt siinä määrin, että pitänee pian laittaa pienimuotoinen nettikauppa pystyyn. Ja miksipä ei vaikka arvontakin?
