Skip to content

Väriä ja iloa

Olen aivan korviani myöten rakastunut Erik Bruunin vanhaan mainosgrafiikkaan, enkä liene ainoa laatuani.

Nuo väriyhdistelmät, fontit ja kuvakieli!

Kodissani ei ole sinistä, eikä oranssia, mutta varsinkin tuo vanha Jaffa-mainos suorastaan vaatii päästä kehystettynä tuomaan väriä ja iloa olohuoneeseeni. Miksi nykyajan mainosjulisteet ovat niin hajuttomia ja mauttomia?

Missä on väri? Missä ilo?

(Kuva: bruundesign.com)

Mainokset

Omaa aikaa

Läheskään aina en ehdi bloggaamaan kaikesta mistä haluaisin. Enkä läheskään aina jaksa puunata ja veivata huushollia siihen kuntoon, että voisin ottaa kauniita kuvia kodistani ja jakaa ne täällä bittiavaruudessa.

Tänäänkään en jaksa, enkä oikeastaan ehdikään. Sillä välin kun lapsi nukkuu päiväunia, ehdin juuri ja juuri käyttämään koiran ulkona, hoitaa työhön liittyviä välttämättömyyksiä ja laittaa ruokaa ja istahtaa sitten vartiksi alas kahvikupin kanssa hengähtämään.

Mutta onneksi on edes nämä vartin mittaiset omat hetket.

Sotkusta viis.

 

Tammenterhot

Ystäväpariskunnan pihalla kasvaa valtava vanha tammi.

Innostukseni aiheutti alkuviikolla ystävissäni hieman huvittuneisuutta, kun möyrin heidän pihamaallaan nelinkontin ja keräilin puusta tippuneiden tammenterhojen hattuja talteen.

En ole itseasiassa ollenkaan sitä ihmistyyppiä, joka koristelee kotiaan pienillä tavaroilla, mutta nämä ”kiviset” tammenterhot pääsevät kyllä syksyisiä kattauksia koristamaan. Hattu on oma aito itsensä, mutta itse terho on tehty polymeerimassasta ja kiinnitetty paikoilleen liimalla.

Aika suloisia, vaikka itse sanonkin!

 

 

Kaikuuu

Kaikuuu (kyllä, kolmella u:lla) on Teemu Kurkelan, Martti Melan ja Päivi Meurosen yhteistyöhankkeena syntynyt pöytä, joka perinteisen funktionsa lisäksi toimii kaiuttimena. Jep, luitte oikein. Pöytä, joka toimii kaiuttimena.

Pöydän rakenteisiin on kätketty tekniikkaa, joka mahdollistaa musiikin toiston langattomasti tai audioliitännällä, pöytälevyn toimittaessa kaiuttimen virkaa.

Olen henkilökohtaisesti ihan liekeissä moisesta keksinnöstä. Mikäpä olisi parempaa, kuin kuunnella musiikkia tilassa, jossa ei ole yhtään ylimääräistä laatikkoa tai kikotinta tuottamassa ääntä.

Vain pöytä.

(Kuva: kaikuu.com)

 

Pikkumusta

Kun kerran modernia arkkitehtuuria intouduin mulkoilemaan, niin on aivan pakko esitellä  itävaltalaisen X Architekten -toimiston suunnittelema koti, joka on nimetty varsin hauskasti Das Kleine Schwarze:ksi.

Superyksinkertainen ulkomuoto, epätavallinen väri ja huima katto.

Talon ulkomuoto on jo niin karu, ettei se varsinaisesti miellytä minun silmääni, vaikka rakastankin tämän päivän arkkitehtuuria. Mutta tuo katto!

Voisin helposti kuvitella itseni aurinkoisena helmikuun pakkaspäivänä kiipeämässä pulkan kanssa katon harjalle ja laskevani sieltä alas lumi pöllyten.

Aivan mahtava katto!

(Kuva: X Architekten)

K3

K3-talot on Suomen kulttuurirahaston pientalohanke, jonka taustalla on ajatus kestävästä, kauniista ja kohtuuhintaisesta rakentamisesta. Hankkeen suunnitelmissa on kiinnitetty erityistä huomiota rakentamisen laatuun, itse rakennuksen helppohoitoisuuteen, pitkäikäisyyteen ja asumisterveyteen.

Ensi vuonna astuvat voimaan Ympäristöministeriön laatimat uudet rakennusmääräykset, joiden myötä uusilta rakennuksilta vaaditaan hyvin ankaraa energiatehokkuutta. Tämä johtaa väistämättä rakennuskustannusten voimakkaaseen nousuun, joten K3-hankkeen suomalaiseen rakennusperintöön nojautuva rakentaminen painovoimaisine ilmanvaihtoineen ja yksinkertaisine talotekniikoineen on varmasti tervetullut vaihtoehto niille, jotka eivät halua uhrata rakentamiseen poskettomia summia rahaa.

Itseäni lämmittää myös suunnattomasti ideologia, joka sallii suunnitelmien vapaan ja vastikkeettoman käytön niin yksityisesti kuin yritystoiminnassakin.

Jos olisin juuri nyt harkitsemassa omakotitalon rakentamista, olisi K3-talot varmasti houkuttelevampi ratkaisu, kuin suurten talotehtaiden pakettiratkaisut.

(Kuva: k3-talot.fi)

Habitare ’11 (osa IV)

NunnaUuni ei yrityksenä juuri esittelyjä kaipaa, mutta valmistajan uusi Genius -injektoritakka sen sijaan on ansainnut maininnan.

Kun melko tylsän näköisistä vuolukivitulisijoista tunnettu yritys lanseeraa jotain näinkin tavallisuudesta poikkeavaa, niin täytyy nostaa hattua. En aluksi oikein osannut päättää mitä mieltä olisin, sillä hetken aikaa luulin tuijottavani lämminvesivaraajaa. Sitten vanhanaikaista satelliittia.

Kunnes tajusin, että sehän on pönttöuuni päivitettynä tälle vuosituhannelle.

Jos olisimme niin onnekkaita, että kodissamme olisi valmiina hormi, niin aivan takuulla tuollainen kiiltäväpintainen ihanuus pääsisi olohuonettamme koristamaan.

Habitare ’11 (osa III)

Anna E. Vaarala on sisustus- ja akustointiratkaisuihin keskittynyt muotoiluyritys Kajaanista.

Ihastuin osaston seinille koottuihin huopaisiin akustiikkalevyihin. Kepeät, orgaaniset muodot ja lämmin, luonnollinen materiaali tekevät kaikuvan tilan pelastajista pieniä (tai suuria) taideteoksia.

 

 

Habitare ’11 (osa II)

Olin niin onnellinen nähdessäni lempitekstiilitaiteilijani edustettuna messuilla.

Rantakoski Designs on vilahtanut blogissani aikaisemmin tänä vuonna, kun Anna Rantakoski suunniteli ja toteutti verhot kotimme olohuoneeseen.

Annan ständi notkui täynnänsä toinen toistaan hurmaavampia kylpypyyhkeitä ja meikkipusseja, joihin oli printattu niin menneiden vuosien elokuvatähtiä, kuin suomalaisia suurmiehiäkin.

Omalle hankintalistalleni pääsivät niin Kekkonen kuin Sibeliuskin. Mieluiten pinkkinä.

Toki kernaasti hieroisin nahkani kuivaksi myös jokusen vuosikymmenen nuoremman Clint Eastwoodin naamaankin.

SoMessa

Sivupalkista löytyy nyt diggailupainike, jonka kautta voit tilata blogin päivitykset ja kuulumiset Facebook-syötteeseen.

Jahka koossa on 100 fania, on luvassa arvonta!

%d bloggers like this: