Skip to content

Posts tagged ‘keittiö’

Mittumaari

Tämän vuoden juhannus on työntäyteinen, mutta kaikille teille, jotka vietätte keskikesän juhlaa rentoutuen tahtoisin toivottaa iloista juhannusta!

Juhlikaa turvallisesti!

(Keittiö on välitilan lasitusta ja yhtä kaapinoven vaihtoa vaille valmis ja viimeistään maanantaina laitan kuvia!)

Kaaos

Kunpa voisinkin sanoa, että koti on valmis ja viimeisen päälle, vaan kun ei ole.

Huonekalut on tosin jo purettu paketeistaan. On iso ruokapöytä, kuusi valkoisella nahkalla verhoiltua tuolia ja sohva pöytineen ja tv-tasoineen. Ja Kukkapuron 418, josta käydään varmaan pian veristä taistelua, jahka ehdimme joskus perheen voimin istahtamaan töllöttimen ääreen.

Mutta ruokailutilan päätysenkki on vielä kokoamatta, koska senkin jalat ovat jälkitoimituksessa. Makuuhuoneen työpistettä ei ole vielä edes ehditty hankkimaan, mutta eipä uudesta tietokoneestakaan ole vielä toimitettu kuin keskusyksikön kotelo. Lastenhuoneen Lundia odottaa autotallissa kesää ja uutta maalipintaa. Vaarivainaan penkki on hiomatta ja öljyämättä. Verhotangot ovat vielä kaupassa, joten verhojakaan en ole vielä saanut ripustettua.

Matot sen sijaan ovat löytäneet jo tiensä uuteen osoitteeseen. Ipanan huoneessa näyttää kasvavan nurmikko, olohuoneessa on betoninharmaata narupunosta ja jättikokoinen petroolinsininen pitsiliina. Ja tätä kirjoittaessani mies on hakemassa Ruotsista saapunutta pakettia, jota lähetti ei koskaan onnistunut kotiin asti kantamaan; siellä pitäisi olla matot eteiseen ja pukuhuoneeseen.

Taulut ovat ripustamatta. Nurkissa lojuu vieläkin muuttolaatikoita.

Ai niin. Ennen kesäkuuta keittiön pöytätasot revitään irti ja tilalle asennetaan mustaa, kiiltävää kiveä. Että se siitä siististä kodista sitten.

Kamera on edelleen jossain muuttolaatikossa.

Ja minä vietän kesälomani vissiin jossain lataamossa tällä menolla.

Keittiöstä

Väittävät, että keittiö on kodin sydän.

No, minulle keittiö on pikemminkin työpaikka ja kotona se paikka, josta olosuhteiden pakosta, ei niinkään intohimosta, joutuu viettämään aikaa usein vielä työpäivän päätteeksikin.

Vanhassa kodissa keittiö on ikävän pimeä ja omaan makuuni myös aivan liian puunvärinen ja aivan liian perinteistä mallia. Uuden kodin keittiöstä ei valoa puutu, eikä toteutuskaan ole viime vuosituhannelta, mitä pintamateriaaleihin ja kaapistoihin tulee. Puutasoa lukuunottamatta keittiö on kutakuinkin juuri sellainen, jollaisesta olen haaveillut jo pitkään.

Mutta koska asunnon viime vuonna kauttaaltaan remontoinut, entinen omistaja, on poikamies, puuttuu keittiöstä säilytystilaa. Vaan ei kauan. Tuoreeltaan remontoituun kyökkiin oli helposti tilattavissa lisää kaapistoja.

Pienen yläkaapin ja mikron päälle tulee pari pientä kaappia lisää ja näiden oikealle puolelle vielä yksi hieman korkeampi kaappi. Keittiöliikkeen setä lupaili kaapistoille toimituksen jo muutaman viikon päähän ja asennus hoidetaan itse, sillä kuudessa omakotitalossa vietetyssä remonttivuodessa on muutama kaappi tullut seinään pultattua.

Taso saa kevyen hionnan ja pintaansa vahan nykyisen lakan sijaan. Haaveilen kunnon siivusta Ristijärven Harmaata, mutta toistaiseksi se ei mahdu budjettiin. Mutta tiedän kyllä mihin veronpalautusrahani sijoitan. Toinen vaihtoehto on kotimainen Durat, jonka saa halutessaan vaikka sinisenä tai pinkkinä. -Ei sillä että haluaisin tasoa sinisenä tai pinkkinä.

Hanan roisketausta vain mietityttää. Seinässä ei sellaista toistaiseksi ole, mutta koska meillä ei asu mikroaterioita kertakäyttölautasilta nauttivia poikamiehiä, vaan keittiössä oikeasti tehdään myös ruokaa, eikä vesihana ole mikään koriste, on sellainen hankittava ensitilassa. Ajattelin ensin opaalilasia, mutta näinköhän onnistuisi lasimestareiltakaan reiän näivertäminen pistorasiaa varten keskelle lasilevyä sitä rikkomatta? Kaakeli ei ajatuksena lämmitä. Harjattu rosteri sensijaan lämmittäisi, mutta on hermoja riipivä materiaali siinä mielessä, että pienikin vesipisara jättää pintaan ärsyttävän jäljen ja rosteripintoja saa jo työnkin puolesta puunata ihan kyllästymiseen asti. Levyn työstämiseen tarvittavat välineet tosin löytyisivät ihan omasta takaa.

Lisäksi ensimmäisessä kuvassa näkyvään, keittiön kaapiston ja portaikon väliin täytyy jo lapsenkin takia asentaa kaide. Tuhti pleksi on pyörinyt mielessäni. Tai sitten karkaistu lasi. En halua, että reikäpää kaksivuotias syöksyy kuula edellä olohuoneen kivilattiaan. Tai että itse kepsahtaisin tupaantulijaisissa pikkutuiskeessa niskoilleni. Vaikka pudotus ei puolta metriä kummempi olekaan, niin uskoisin sen sattuvan huomattavasti enemmän kuin vaikkapa kerrostalon katolta putoamisen ja se riittää syyksi.

(Ja lisäksi veritahrat imeytyisivät kuitenkin rumasti lattialaattojen saumoihin.)

 

(Kuvat keittiöstä omia. Kuva Ristijärven Harmaasta Ylämaan Graniitti.)

Alkutilanne

Uusi koti on rivitalokolmio Mäntsälässä, vuoden 1992 asuntomessukohteessa.

Asunto on vastikään remontoitu. Märkätilat ja keittiö on uusittu kokonaan, kuten myös seinä- ja lattiapinnat.

Ruokailutila

Olohuoneen ja ruokailutilan katto on viisto, korkeimmalta kohdaltaan yli neljä metriä korkea. Olen aina haaveillut korkeasta huonetilasta, joten olen enemmän kuin täpinöissäni juuri tästä osasta asuntoa.  Lattiat ovat korkeakiiltoista, valkoista laattaa. En rehellisesti sanottuna uskalla edes ajatella, millainen työ on edessä kaltaiselleni neuroottiselle tahrakyylälle, kun perheessä on koira, pieni lapsi ja perinteinen kaksilahkeinen aviomies. Luultavasti tulen hulluksi, mutta ainakin kodissani on tyylikkäät lattiat.

Keittiö

Keittiö on samaa tilaa ruokailutilan ja olohuoneen kanssa, mutta pari askelmaa korkeammalla, kuten myös asunnon muut tilat. Kuvassa keittiö on vielä keskeneräinen; liesituuletinta ei ole asennettu ja osa seinäkaapeista puuttuu. Henkilökohtaisesti en ole järin innostunut puisesta työtasosta, joten taso menee varmastikin ennen vuoden loppua vaihtoon. Kotimainen graniittitaso kestänee ahkeraa ruuanlaittoa koivutasoa paremmin.

Olohuone

Olohuone on ruokailutilan lailla korkea ja vaikka kuvassa tila näyttää jotenkin pienelle, se ei sitä kuitenkaan ole. Suuntaa-antavana mittakaavana voi käyttää seinälle ripustettua televisiota; se on 50-tuumainen. Asunnon entinen omistaja oli hankkinut tilaan mielestäni turhan massiivisen sohvan. Meidän sohvamme tulee olemaan huomattavasti sirompi. Televisio kuitenkin olohuoneeseen jää, sillä entinen omistaja ei jaksa askarrella sitä seinästä irti. Kaikki johdot on koteloitu seinärakenteen sisään, joten irrottaminen olisi varsin työlästä. Emme ole asiasta ollenkaan pahoillamme. Iso taulutelevisio on ollut hankintalistalla jo kauan ja nyt se tulee kaupanpäällisiksi.

En malttaisi millään odottaa, että pääsen sisustamaan tilaa toden teolla. Raikkaan valkoiset seinät antavat oivallisen pohjan modernille ja selkeälinjaiselle sisustukselle, jota olen jo puoli vuotta mielessäni kypsytellyt. Tähän tilaan ei efektiseinää tule, vaan pinnat saavat olla viileän valkoiset.

Sohva on jo hankittu, kuten myös ruokailuryhmä. Pitkän harkinnan jälkeen päädyimme mustaan nahkasohvaan, sillä se on ajaton ja kangaspintaista sohvaa helppohoitoisempi. Sohva on Iskun Family-mallistoa, suoralla käsinojalla. Entinen sohvamme oli helposta alcantaraverhoilustaan huolimatta aivan kammottava hoitaa, koska koira ja lapsi saavat käsittämättömän paljon sotkua aikaan pelkällä läsnäolollaan. Ruokapöytä on sohvan tapaan musta, mutta tuolit ovatkin sitten asia erikseen.

Olen taivastellut sitä, miten koira, lapsi ja aviomies saavat aikaan tahroja ja roiskeita. Ja tulin siitäkin huolimatta hankkineeksi valkoiset tuolit. Valkoiset, nahkaverhoillut tuolit. Mielessä oli pitkään Arne Jacobsenin Series 7, mutta kun sohvaryhmä on kotimainen ja ruokapöytä, niin ajattelin satsata tuoleissakin suomalaiseen. Kaanin Jazz-tuolit hurmasivat keveydellään ja mukavuudellaan. Ja myyjä vannoi, että valkoinenkin nahka pysyy oikeilla välineillä puhtaana. En uskonut, mutta ostin kuitenkin.

Puolustan valintaani sillä, että sisustuspornossa valkoinen nahka on sitä rivointa hardcorea mitä kuvitella saattaa.

Ja lupaan toistella tuota mantraa itselleni, kun hinkkaan tahmaisia sormenjälkiä irti seksikkäistä jakkaroistani.

(Kuvat on otettu heinäkuussa 2010, asuntoesittelyn yhteydessä. Kuvien kopiointi ilman lupaa kielletty.)

%d bloggers like this: