Skip to content

Posts tagged ‘keltainen’

Ottomaani. Nyt.

Lompakkoani uhkaa pian hyvin vakava valuuttakriisi, ellen lakkaa surffaamasta sisustussivustoilla ja klikkaamasta kaikkea mikä näyttää vähänkin mielenkiintoiselle.

Iskin silmäni marokkolaisiin ottomaaneihin Bohemiassa.

Lapsuudenkodissani oli tuollainen ottomaani vielä 80-luvulla. Pidin siitä kovasti, mutta jossain vaiheessa joku ilmeisesti nakkasi jakkaran aholle. Sääli sinänsä, koska mikäli se olisi säilynyt näihin päiviin saakka, kävisin oitis vohkimassa sen omaan kotiini.

Bohemian tarjonnan värit ovat kyllä aivan omaa luokkaansa. Sormeni syyhyävät varsinkin tipunkeltaista ottomaania tuijottaessa. Kodissamme ei ole mitään keltaista. En väitä, että välttämättä pitäisikään olla, mutta hei, tipunkeltainen ottomaani!

Pitänee varmuuden vuoksi odottaa viikonlopun yli, josko hulluus laantuisi.

(Kuva: bohemiadesign.co.uk)

Mainokset

Ipanan huone

Perheeseemme kuuluu allekirjoittaneen, aviomiehekkeen ja yhden nelijalkaisen lisäksi puolitoistavuotias hameväen edustaja. En ole tieten tahtoen kasvattanut tyttärestäni tyttötyttöä, mutta sellainen hänestä on kuitenkin muokkautunut. Lapsi on tykästynyt kaikkeen, mikä on vaaleanpunaista ja röyhelöistä. Kaiken kukkuraksi ipana rakastaa Hello Kittyä, enkä voi käsittää miksi, sillä itselleni kyseinen äklösöpö japanilainen kissa aiheuttaa lähinnä repivän migreenikohtauksen ja kokovartalokananlihan.

Hello Kitty on kuitenkin taloudessamme natsimutsin toimesta rajoitettu kahteen paitaan ja yhteen pipoon ja vain kuolleen ruumiini yli tuon karmaisevan elukan läsnäoloa lisätään.

Lapsi tulee kuitenkin saamaan, luonnollisesti, oman huoneen uudessa kodissa. Seinät ovat tällä hetkellä valkoiset, joskin yhdellä niistä on edellisen asukkaan taiteilemat, sanoisinko mielenkiintoiset, pallokuviot. Huone on toiminut, kuten kuvasta näkyy, poikamiehen työ- ja harrastehuoneena. Lattia on vaaleaa pyökkilaminaattia ja ainakin toistaiseksi se saa myös jäädä sellaiseksi, olkoonkin, että olemme aviomieheni kanssa varsin nohevia laminoimaan lattioita; takana on kuitenkin kokonaisen omakotitalon tee-se-itse -remontti. Lattiamateriaali on kuitenkin hyväkuntoinen, joten miksi suotta tuhlata rahaa ja aikaa sen vaihtamiseen.

Palloseinä saa kuitenkin uuden maalipinnan. Kävimme tänään rautakaupassa hankkimassa maalin ja vaikka alkuun ajattelinkin maalata seinän omenanvihreällä tai tipunkeltaisella, tulin toisiin aatoksiin nähtyäni miten lumoutuneena tyttö tuijotteli punaisia värilastuja. Mukaan lähti lopulta Tikkurilan värikartan Daalia, koska se on mehevän värinen ja luonnossa todella lähellä kuusamanpunaista, jota tulee pieninä annoksina olohuoneeseen. Tietokoneen näytöllä tuo väri näyttää jotenkin aneemiselle, valitettavasti.

Huoneen ikkunat ovat hieman haasteellisesti asemoitu, eikä valon pääsyä huoneeseen helpota ikkunan ja sisäänkäynnin väliin rakennettu lattiasta kattoon ulottuva liukuovikaapisto. Mukavaa on tietenkin se, että säilytystilaa leluille ja romppeille on yllinkyllin, mutta saapa nähdä miten tuohon kulmaikkunaan viritetään verhot ilman burnouttia. Näillä näkymin verhot tulevat olemaan samat, jotka ipanan nykyistäkin huonetta koristavat, eli isoukkivainaani kirjavat perintöverhot noin viidenkymmenen vuoden takaa. Tiedän olevani monen mielestä päästäni vialla, kun olen moiset vintageaarteet lapsen huoneen ikkunaan mennyt ripustamaan.

Kuvassa näkyy ipanan nykyinen huone, alle yhdeksänneliöinen koirankoppi. Tuosta sohvasta on tarkoitus matala laita lisäämällä laatia lapsukaiselle sänky. Sohva on levitettävä, anopin ja appiukon peruja; tuunasin sen raskausaikana lakatusta männystä helmenvalkoiseksi. Tyynyjen taakse jää sohvan talonpoikaismainen puinen selkänoja, joka tosin saa jatkossa näkyä, sillä ajattelin ipanaa ilahduttaakseni askarrella sängylle vaaleanvihreästä organzasta ja valkoisesta moskiittoverkosta prinsessakatoksen. Hieman koristeellisempi tausta sängylle ei siis haittaa.

Pyöritelkää vaan ihan vapaasti silmiänne, mutta hyvä siitä tulee.

Katossa roikkuva muovilamellivalaisin tulee kaikesta kamaluudestaan huolimatta myös uuteen kotiin asumaan, sillä muksu tykkää puhallella valaisinta päin saadakseen muoviläpyskät kieppumaan hurjasti. Miksi pilata lapsen ilo, kun se on niin pienestä kiinni. Itse tykkäisin enemmän Tord Boontjen Midsummer Lightista, mutta pelkäänpä, että yksikin raisumpi leikki ja ylihinnoiteltu paperihäkkyrä joutaisi saunan sytykkeeksi. Paitsi ettei uudessa asunnossa ole puukiuasta, joten loppusijoituspaikka olisi varmaan taloyhtiön paperinkeräysloota. Ehkäpä sitten joskus, kun muksu muuttaa pois kotoa…

Oranssi räsymatto muuttaa myös ipanan huoneeseen. Se on isoäitini kutoma, vanhoista lakanoista kierrätetty ihanuus, joka saa luvan toimia pesulakäynnin jälkeen vaikka päiväpeitteenä pikkuvillikon sängyssä, jos se on lattialle liian pieni. Kokonsa ja keveytensä puolesta se istuu sänkyyn kuin nakutettu.

Väriä ipanan huoneesta ei siis ainakaan tule puuttumaan, jos muu asunto hieman monokromaattinen onkin. Mutta Hello Kitty ei ole tervetullut.

(Kuvat: Tikkurila, Tord Boontje ja allekirjoittanut)

%d bloggers like this: