Skip to content

Posts tagged ‘kiire’

Ei laiskuutta, vaan kiirettä

”Huhut kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja.”

Sydäntalvi ehti näemmä vaihtua alkavaksi kevääksi, ennen kuin sain aikaiseksi kirjoittaa jotain tänne bloginkin puolelle.

Syyt radiohiljaisuuteen ovat moninaiset. Osaksi ilmassa on varmaankin ollut lievää laiskuutta, mutta enimmäkseen olen ollut vain todella kiireinen, sillä alunperin määräaikaiseksi tarkoitettu uusi työsuhde vaihtuikin nopeasti vakituiseksi ja uuden uran rakentaminen on imenyt kutakuinkin kaiken liikenevän energian. Kun lisäksi työnantajani on tulevien jääkiekon MM-kisojen yksi pääsponsereista ja minulle napsahti nakki olla osana tiimiä, joka tekee töitä kisojen eteen, ei vapaa-ajanongelmaa liene ennen kesäkuutakaan luvassa. Tukka putkella tulta päin ja sitä rataa.

Kodin sisustukselle en ole uhrannut joulun jälkeen ajatustakaan, mitä nyt hankin kevääksi olohuoneeseen tipunkeltaisen maton. Siitä ehkä kuvia myöhemmin. Jos siis saan aikaiseksi. Tällä menolla varmaankaan en saa.

Kaanin valkoiset Jazz-nahkatuolit ruokapöydän ympäriltä ajattelin laittaa myyntiin. Tuoleja on kuusi ja kuva löytyy tuolta. Yhtä pientä naarmua lukuunottamatta virheettömät. Myyn ne kuuden settinä, hintaan 250 euroa kappale. Uutena kustantavat rapiat 400 euroa per jakkara. En voi järin lämpimästi suositella lapsiperheeseen, mikäli taloudessa asuu niinkin tahrakammoinen rätinheiluttaja kuin allekirjoittanut. Hulluksi tulen, pakko vaihtaa.

Kuvassa sairauspäivän askarteluja. Tylsyyksissäni väkersin itselleni koko joukon polymeerihelmiä ja strukturoin ne merisuolalla. Värinä Pantonen Tangerine Tango. Kyllä passaa taas offiisin kahvipöydässä elvistellä, että ihan ite tein.

 

Muuttoa pukkaa

Muuttoon on enää kaksi päivää aikaa ja kuten aikaisemmissakin muutoissa, tuntuu jälleen kerran siltä, että aika loppuu kesken. Valtaosa talon asuinkerroksen tavaroista on jo pakattu, mutta alakerran autotalli ja varasto ovat vielä auttamattomasti hujanhajan; tavaraa on lajittelematta, pakkaamatta, roudaamatta kierrätykseen, kaatopaikalle ja uuteen kotiin.

En ole vieläkään bongannut mielestäni ruokailutilan mattoa, kuten en myöskään eteiskäytävän mattoa. Lastenhuoneen seinää päästään maalaamaan vasta perjantaina ja vanhempien makuuhuoneeseen suunniteltu työpiste ei ehkä toteudukaan, sillä ikkunan alakarmi on tosi matalalla, enkä tahdo pöydän peittävän ikkunasta senttiäkään. Vessan valaisin täytyy vaihtaa, sillä siinä ei ole sähköpistoketta ja keittiön pöytälevy täytyy öljytä; pahimmassa tapauksessa myös hioa, ellei entinen asukas ole saanut sitä hiottua. Keittiön ja olohuoneen väliset portaat täytyy myös hioa ja petsata ja portaikkoon täytyy saada kaide ensitilassa.

Hyvää on se, että entinen asukas on palkannut siivoojan putsaamaan asunnon läpikotaisin kaappeja ja ikkunoita myöten, joten minun ei tarvitse tarttua luuttuun kuin vanhassa asunnossa.

Toinen hyvä asia on se, että nyt, kun vihdoin ja viimein muutamme, saan varmaankin hankittua himoitsemani Kitchen Aidin. Vanhaan keittiöön tuollainen retrojättiläinen ei olisi millään sopinut, mutta uudessa keittiössä se pääsee paraatipaikalle jo pelkästään siksi, että se on niin hieno. Sääli ettei sitä kuitenkaan saa turkoosina.

En osaa päättää haluaisinko pinkin vai niklatun.

Valintoja, valintoja!

(Kuva: Kitchen Aid)

%d bloggers like this: