Skip to content

Posts tagged ‘lasi’

Habitare ’11

 

Habitaren ehkä pienin osasto yläkerran hallissa numero 5 kuului Puunille. Puuni on  Tuomas Jumppasen omistama puualan muotoiluyritys kotikaupungistani Kuopiosta.

En tunne Tuomasta henkilökohtaisesti; itseasiassa tapasin hänet ensimmäisen kerran menneen viikonlopun messuilla. Hänen veljensä on tosin ollut ystäväni jo lukioajoista lähtien ja itseasiassa näin tuon kuvassa komeilevan Kalla-valaisimen ensimmäisen kerran jo alkuvuodesta, kun ystäväni pikkuveljensä komeaa muotoilujälkeä sosiaalisessa mediassa hehkutti.

Ja onhan se kaunis. Kalla -pöytävalaisin on Tuomas Jumppasen ja lasimuotoilija Heikki Viinikaisen yhteistyönä syntynyt selkeälinjainen käyttöesine. Sen runko on suupuhallettua lasia ja varjostin teollisuuden ylijäämäviilua. Valaisimessa ei ole mitään ylimääräistä. Se on äärimmäisen yksinkertainen ja materiaaleiltaan äärimmäisen suomalainen. Onko mitään suomalaisempaa materiaalia kuin puu ja lasi? Mielestäni ei.

Olen päättänyt hankkia noita valaisimia kaksin kappalein makuuhuoneeseen heti, kunhan sisustusbudjetti antaa myöten.

Toivon, että se antaa myöten hyvin pian.

Mainokset

Stringit, Pehtoorit ja Kekkerit

Saimme viime viikolla viimein ruuvattua ruokailutilan seinään Finnish Design Shopista tilaamani String-hyllyt. Pehtoori-kolmikkoni pääsi viimeinkin arvoiselleen paikalle.

Pidän todella paljon noiden hyllyjen yksinkertaisesta muotoilusta. Ne ovat sirot ja ilmavat, eikä niissä ole mitään ylimääräistä. Ja siitäkin huolimatta, että tuo malli on yli kuusikymmentä vuotta vanha, on se kuitenkin täydellisen ajaton ja voisi hyvinkin olla suunniteltu vaikka tällä vuosituhannella. Hyvä design kestää aikaa ja on siksi mielestäni oiva sijoituskohde.

Tarkoituksenani on hankkia vielä ainakin pari hyllytrioa lisää, sillä tahdon perinteisen kehystetyn taiteen sijaan ripustaa seinälle lajitelman kauniita kotimaisia esineitä. Muuttolaatikoissa odottelee yhä pieni kokoelma monensorttisia klassikoita.

Kokoamista odottaa myös aikaisemmin mainitsemani työpiste. Satuin viime kuun alussa juuri oikeaan aikaan Vepsäläiselle, kun Stringit olivat -25% alennuksessa ja tänään sain viestin, että tilaamani hyllystö on noudettavissa varastosta.

En malta odottaa!

Kuvan oikeassa ylälaidassa näkyvät kaksi lasia ovat Timo Sarpanevan Iittalalle suunnitelemaa Kekkerit-sarjaa. Sain ne taannoin lahjaksi äidiltäni. Muistan lapsena usein ihailleeni noita laseja keittiön astiakaapissa ja muistan miten erityisen hyvälle keltainen jaffa noista suurista ja painavista laseista maistui, kun joskus harvoin sain kinuttua yhden laseista käyttööni.

Haaveissa elokuu

En ole mikään suuri hellekelien ystävä. Pidän kyllä kesällä valtoimenaan tulvivasta valosta hyvin paljon, mutta kroppani on suunniteltu elokuun pimeneviä iltoja silmällä pitäen; saan auringonpistoksen naurettavan helposti, nahkani palaa ulkoilmassa alta aikayksikön, eikä elimistöni totu kuumaan ilmanalaan edes kahdessa kuukaudessa, olin sitten Suomessa tai ulkomailla.

Joten kun naapurit huhkivat hiki hatussa omalla pihallaan terassia rakennellen, istun minä mieluummin sisällä viileässä ja siirrän pihaprojektin aloitusta kernaasti syksymmälle.

Ilmeisesti parin kuukauden kuluttua pimenevät illat ovat kyteneet ajatuksissa salaa jo jonkin aikaa, sillä olen kuumeisesti mietiskellyt kotiin sopivia kynttilänjalkoja ja tuikkukuppeja. Äitini ja isoäitini ovat kunnostautuneet keräilemällä valtavan kokoelman Iittalan Festivoja ja vaikka joskus teinivuosina vielä kotona asuessani vihasin noita esineitä yli kaiken, olen nyt täysin vakuuttunut siitä, että Festivo tulee olemaan se kynttilänjalka minunkin kodissani. Toinen varteenotettava vaihtoehto olisi niin ikään Timo Sarpanevan Iittalalle suunnittelema Arkipelago, mutta sen saatavuus on hieman niin ja näin, sillä ainakaan tällä hetkellä sitä ei valmisteta, enkä ehkä jaksa ryhtyä metsästämään niitä kirpputoreilta tai huutokaupoista.

Tuikkukupit aiheuttavatkin puolestaan enemmän päänvaivaa. En kertakaikkisesti osaa päättää.

Enemmistön tapaan en nimittäin erityisemmin innostu Iittalan Kivestä. Värivalikoimaa siitä toki löytyy, mutta jokin silti tökkii. Ehkä olen nähnyt niitä liikaa?

Ideoita otetaan ilolla vastaan!

Huonekaluostoksilla

Miten ihmeessä loma tuntuu aina karkaavan alta juuri kun on päässyt vauhtiin ja saanut psyykattua itsensä rentoon mielentilaan? Ja miten ihmeessä lomalla tulee usein nukuttua vähemmän, kuin silloin, kun leipätyöt kaatuvat niskaan?

Toiseksi viimeinen lomapäivä oli alunperin tarkoitus käyttää autotallin ja varaston setvimiseen ja lajitteluun. Kuudessa vuodessa tyhjänpäiväistä rompetta on kertynyt pilvin pimein ja koska varastotilaa on ollut yllin kyllin, ei mitään ole varsinaisesti tullut heitettyä pois, vaan varaston hyllyille on arkistoitu kaikkea kukkaruukuista kelloradioihin. Itseasiassa varastosta löytyisi tarpeet vaikka pommin rakentamiseen. Ei sillä, että kotitekoiselle pommille olisi juuri nyt mitään käyttöä.

Romun lajittelun sijaan päädyimme kuitenkin Vantaan Variston huonekaluliikekeskittymän ytimeen tarkoituksenamme vain tutustua tarjontaan, koska hankintalistalla on roikkunut jo pitkään olohuoneeseen sopiva televisiotaso.

Koska Iskusta oli hyviä kokemuksia jo syksyltä, kun etsimme uuteen kotiimme sopivaa sohvaa ja ruokailuryhmää, suuntasimme muitta mutkitta sinne. Kävi sitten vielä niinkin mainiosti, että paikalla oli myös meitä aikaisemmin palvellut, ehkäpä maailman aurinkoisin asiakaspalvelija Niina, niin lienee sanomattakin selvää, että paikalta poistuttiin tilauskirja ja lasku povitaskussa ja ruokailutilan matto ja yksi svengaava lattiavalaisinmalli mietintämyssyyn ahdettuna. Ja sisustusbudjetista lohkesi taas melkoinen siivu.

Kuva antaa hieman viitettä siitä, millaiseen ratkaisuun päädyimme. Tv-taso ei mielestäni ole huonekaluista lähestulkoonkaan se kaikkein seksikkäin ja siitäkin huolimatta, että uudessa kodissamme tyhmälaatikko on ripustettu seinälle, on digiboksille ja rakkaan aviomieheni himoitsemalle pelikonsolille ja blu-ray-soittimelle jokin säilytyskaluste oltava. Miksei sitten kiiltävä, valkoinen ja muodoiltaan pelkistetty, lasipintainen Focus. Kotiimme tulee siis nimenomaan vain tuon kuvan osoittama alataso, hieman korkeammilla jaloilla. Supermatala taso olisi tietenkin paljon namumpi ratkaisu, mutta lapsi- ja eläinperheessä imurilla täytyy päästä huonekalujen alle. Siitä en Ylimpänä Mopinhaltijana suostu tinkimään. Olen perinyt äidiltäni ja äidinäidiltäni vimman siivoamiseen ja helvetti on irti, ellen saa nitistettyä pölykoiria hengiltä jo heti tuoreeltaan.

Tulin kuolanneeksi myös Kaanin Silta-tason perään, mutta let’s face it folks, aina ei kannata hankkia haluamaansa, koska se, mitä haluaa, romuttaa helposti budjetin ja voi olla hyvinkin epäkäytännöllistä.

Ja tv-tason alla rehottava johtoviidakko on epäkäytännöllinen. Ja tosi ruma.

Tosin rumaan ja epäkäytännölliseen johtoviidakkoon on vinkeä ja suloinen ratkaisu, jota aion kyllä tavalla tai toisella hyödyntää vain tuodakseni kodin sisustukseen jotain, joka ei ole kulmikasta ja mustavalkoista. Linkin takana vinkeää ja söpöä, klikkaa omalla vastuulla.

(Kuvat: Isku ja Kaani)

%d bloggers like this: