Skip to content

Posts tagged ‘loma’

Lomalta arkeen

Tavoilleni uskollisena en shoppaillut lomareissulla nimeksikään.

En ole sitä ihmistyyppiä, joka ryntää kohteeseen päästyään pää kolmantena jalkana rääkkäämään luottokorttia. Enkä varsinkaan sitä ihmistyyppiä, joka kantaa lomareissuiltansa kotiin sitä samaa romua, mitä saa lähempääkin.

Sen sijaan pyrin aina etsimään jotain kaunista, kestävää ja ennenkaikkea paikalliselle kulttuurille ominaista. Jotkut teistä ehkä tietävät, että Portugali on maailman suurin korkintuottaja ja koska maailman viiniteollisuus on viime vuosina siirtynyt yhä voimakkaammin synteettisten korkkien käyttöön viinin pullotuksessa, jää korkkia nykyään yllin kyllin materiaaliksi muuhunkin.

Yksi mielenkiintoisimmista korkkituotteita valmistavista yrityksistä on portugalilainen Cork & Co. Tuotteita löytyy koruista sisustusesineisiin ja huonekaluihin. Muotoilu on modernia ja tuotteet käsityönä paikallisesti valmistettuja. Eivätkä hinnat ole mielestäni mitenkään kohtuuttomia. Lissabonin Bairro Alton kivijalkaliikkestä hankittuna tuo laukku maksoi 150€. Se on aika vähän, jos ottaa huomioon, että halpatuotantomaissa kyseenalaisissa työoloissa valmistetut merkkiveskat Guessistä Longchampiin maksavat jopa satoja euroja enemmän. Lisäksi korkki on luontoystävällinen materiaali; korkkipuita ei korkin keräämistä varten tarvitse kaataa, vaan satoa voidaan korjata puuta vahingoittamatta 7-9 vuoden välein. Korkin säänkestävyys on myös omaa luokkaansa, sillä korkki ei ole vedestä moksiskaan, päinvastoin. Samaa ei valitettavasti voi sanoa nahasta.

Parasta matkamuistossani on tietenkin se, että vastaavia kasseja kävele edes Helsingin kaduilla vastaan päivittäin, viikottain tai edes kuukausittain. Kuten ei myöskään toista matkamuistoani; portugalilaisen lampaan villasta käsinkudottua ponchoa. Tunsin kieltämättä oloni hieman typeräksi maksaessani paksua villavaatetta yhtenä loman hikisimmistä päivistä, mutta hankinta osoittautui nappivalinnaksi, kun sää kotimaassa oli parikymmentä astetta viileämpi kuin Lissabonissa.

Reilun viikon lomasta kulutin shoppailuun siis alle tunnin. Loppuajan nautiskelin vinho verdestä, presuntosta, gordal-oliiveista ja seurasta sekä tunnelmasta. Matkailu lapsen kanssa osoittautui yllättävän helpoksi ja jälleennäkeminen paikallisten ystävien kanssa teki elämästä hetkellisesti silkkaa juhlaa.

Keväällä toivottavasti taas uudestaan.

Mainokset

Huonekaluostoksilla

Miten ihmeessä loma tuntuu aina karkaavan alta juuri kun on päässyt vauhtiin ja saanut psyykattua itsensä rentoon mielentilaan? Ja miten ihmeessä lomalla tulee usein nukuttua vähemmän, kuin silloin, kun leipätyöt kaatuvat niskaan?

Toiseksi viimeinen lomapäivä oli alunperin tarkoitus käyttää autotallin ja varaston setvimiseen ja lajitteluun. Kuudessa vuodessa tyhjänpäiväistä rompetta on kertynyt pilvin pimein ja koska varastotilaa on ollut yllin kyllin, ei mitään ole varsinaisesti tullut heitettyä pois, vaan varaston hyllyille on arkistoitu kaikkea kukkaruukuista kelloradioihin. Itseasiassa varastosta löytyisi tarpeet vaikka pommin rakentamiseen. Ei sillä, että kotitekoiselle pommille olisi juuri nyt mitään käyttöä.

Romun lajittelun sijaan päädyimme kuitenkin Vantaan Variston huonekaluliikekeskittymän ytimeen tarkoituksenamme vain tutustua tarjontaan, koska hankintalistalla on roikkunut jo pitkään olohuoneeseen sopiva televisiotaso.

Koska Iskusta oli hyviä kokemuksia jo syksyltä, kun etsimme uuteen kotiimme sopivaa sohvaa ja ruokailuryhmää, suuntasimme muitta mutkitta sinne. Kävi sitten vielä niinkin mainiosti, että paikalla oli myös meitä aikaisemmin palvellut, ehkäpä maailman aurinkoisin asiakaspalvelija Niina, niin lienee sanomattakin selvää, että paikalta poistuttiin tilauskirja ja lasku povitaskussa ja ruokailutilan matto ja yksi svengaava lattiavalaisinmalli mietintämyssyyn ahdettuna. Ja sisustusbudjetista lohkesi taas melkoinen siivu.

Kuva antaa hieman viitettä siitä, millaiseen ratkaisuun päädyimme. Tv-taso ei mielestäni ole huonekaluista lähestulkoonkaan se kaikkein seksikkäin ja siitäkin huolimatta, että uudessa kodissamme tyhmälaatikko on ripustettu seinälle, on digiboksille ja rakkaan aviomieheni himoitsemalle pelikonsolille ja blu-ray-soittimelle jokin säilytyskaluste oltava. Miksei sitten kiiltävä, valkoinen ja muodoiltaan pelkistetty, lasipintainen Focus. Kotiimme tulee siis nimenomaan vain tuon kuvan osoittama alataso, hieman korkeammilla jaloilla. Supermatala taso olisi tietenkin paljon namumpi ratkaisu, mutta lapsi- ja eläinperheessä imurilla täytyy päästä huonekalujen alle. Siitä en Ylimpänä Mopinhaltijana suostu tinkimään. Olen perinyt äidiltäni ja äidinäidiltäni vimman siivoamiseen ja helvetti on irti, ellen saa nitistettyä pölykoiria hengiltä jo heti tuoreeltaan.

Tulin kuolanneeksi myös Kaanin Silta-tason perään, mutta let’s face it folks, aina ei kannata hankkia haluamaansa, koska se, mitä haluaa, romuttaa helposti budjetin ja voi olla hyvinkin epäkäytännöllistä.

Ja tv-tason alla rehottava johtoviidakko on epäkäytännöllinen. Ja tosi ruma.

Tosin rumaan ja epäkäytännölliseen johtoviidakkoon on vinkeä ja suloinen ratkaisu, jota aion kyllä tavalla tai toisella hyödyntää vain tuodakseni kodin sisustukseen jotain, joka ei ole kulmikasta ja mustavalkoista. Linkin takana vinkeää ja söpöä, klikkaa omalla vastuulla.

(Kuvat: Isku ja Kaani)

%d bloggers like this: