Skip to content

Posts tagged ‘Marimekko’

Inhokit

Asioita, joita minun kodissani ei kuuna kullan valkeana tulla näkemään, on monia. Tässä niistä muutamia perusteluineen.

Marimekon Unikko-kuosi. En kertakaikkisesti voi sietää sitä. Vaikka se ei grafiikkansa puolesta ole hullumpi ja värivaihtoehtojakin on enemmän kuin yhden ihmisen tarpeiksi, niin jo pelkästään se, että tuo kirottu printti löytyy joka juuttaan tavarasta, joka tässä maassa on koskaan valmistettu, riittää minulle syyksi karttaa sitä kuin ruttoa. Uskon vakaasti, että Marimekko voisi myydä vaikka kuivattua koirankakkaa, jos siihen saisi kuosin painettua. Muuten minulla ei olekaan mitään Marimekkoa vastaan.

Gant Homen tähtityynyt. Aivan kuten Unikkokin, Gantin tavaramerkiksi muodostuneet tyynyt on jo nähty niin monessa paikassa, että etoo. Jenkkilään viittaava stars-and-stripes -meininki ei ole minun teekupposeni. Tiedän kyllä paljonkin ihmisiä, jotka noista tyynyistä tykkäävät, mutten ymmärrä mikä niissä viehättää? Hyi, yäk.

Lexington Home. Need I say more? Pompöösiä ja krumeluurattua. Merkillä on kyllä yhdet ihan kivat lakanat, mutta kivoja lakanoita saa halvemmallakin. Yksi onnistunut tuote ei tee merkistä houkuttelevaa. En tietenkään väitä, että minun suosimani sisustustyyli olisi se ainoa oikea; en missään nimessä. Jos tuosta tyylistä tykkää omassa torpassaan, en varmasti kyläreissulla kauhistele ääneen, että onpas kamalaa. Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee ja hyväksi tuntee. Se mikä miellyttää minua, ei varmasti miellytä kaikkia ja hyvä niin. Erilaisuus on rikkaus ja niin edelleen.

Moottoroitu vuode. Ei ikinä. Tai aikaisintaan vanhainkodissa, kun selkäruoto on niin jäykkä, ettei sängystä enää pääse ylös omin avuin. Sänky on nukkumista varten, ei istumista. En myöskään diggaa Hästensiä. Ollenkaan. Löydettyäni taannoin futonin ihanuuden, en koskaan vaihtaisi takaisin joustinsänkyyn.

Leikitäänpä hetki internettiä!

-Mitä sinä et ikimaailmassa huolisi kotisi sisustukseen?

(Kuvat: Marimekko, Gant, Lexington ja Hästens.)

Väreistä

Huolimatta siitä, että pidän minimalistisesta ja ehkä hieman karustakin muotokielestä sisustuksessa ja designissa ylipäänsä, olen myös ihan höpönä pieniin, romanttisiin ja hieman naiiveihin yksityiskohtiin. Ja vaikka rakastankin mustavalkoisen suurta kontrastia, rakastan myös kirkkaita värejä.

Nykyisessä kotimme olohuoneessa on yksi ruosteenpunainen efektiseinä. Se sopii olohuoneeseen, sillä olohuoneessa sijaitsevan takan taustana on hyvinkin kasarihenkinen punatiiliseinä ja tasapainon vuoksi poltettua oranssia oli pakko ripotella muuallekin. Uuden kodin kanssa tilanne on toinen. Päätin tarjousta tehdessä, että asunnon viileää valkoisuutta ei efektiseinällä pilata, mutta jotain muutakin väriä asuntoon on pakko tuoda, jottei tunnelma olisi liian monokromaattinen ja laitosmainen.

Värin valinta vaan tuntuu loputtoman hankalalta. Oranssi ei tule kysymykseen, sillä oranssin sävyt on vanhassa kodissa jo koettu. Harmaa tai ruskea ei oikeastaan toisi mitään lisää mustavalkoiseen tilaan, joten nekin voi huoletta paiskata romukoppaan. Keltainen on liian päällekäypä väri. Vihreä on tylsä, ellei kyseessä ole todella kirkas vihreä; limen- ja omenanvihreä ovat vähän last season. Kirkas punainen yhdistettynä mustavalkoiseen on hieman levoton. Fuksia on jo pois muodista, enkä usko aviomiehen lämpenevän värille. Siniseen suhtaudun varauksella, koska pelkään saaneeni yliannostuksen entistä lempiväriäni jo 90-luvulla; petroolinsininen tosin miellyttää silmää, kuten muutkin vihreään taitetut sinisen sävyt.

Pantone julisti viime vuoden lopulla vuoden 2011 väriksi kuusaman. Värinä tuo kieltämättä kiehtoo melko paljonkin ja tiedän että perheen pienimmäinen pitäisi siitä varmasti, mutta miten kaupata punapinkki ihanuus miehelle? Ja jos siinä onnistuu, miten pitää väri aisoissa? Tuollainen sävy hyppää helposti hallitsemaan kokonaisuutta liikaa.

Rohkenisiko tuota yhdistää sinivihreään petrooliin?

Joka tapauksessa tiedän sen, että uuden olohuoneen suurimmat tekstiilit, siis verhot ja matot tulevat mustia ja valkoisia, mutta pieniä väriläikkiähän voi ripotella sinne tänne vaikka tyynyjen muodossa.

Sohvaryhmän kaveriksi aion tilata virkatun, mustan maton Virkkuukoukussa.fi:stä, sillä en äkkisiltään keksi mitään niin lapsellista, mutta silti niin romanttista, kuin ylisuuri pitsiliina. Sitä paitsi olen suuri käsityön ystävä, joten pelkkä ajatus 100-prosenttisesti käsityönä tehdystä matosta lämmittää sydäntä suuresti.

Verhoasiassa käännyn suosiolla Anna Rantakosken ja Rantakoski Designsin puoleen, sillä pari kertaa Annan työhuoneella piipahdettuani en voi kuin ihailla hänen maalaamiaan kankaita. Alun perin hellin ajatusta Marimekon mustavalkoisesta Iltavillistä, mutta jos samaan hintaan saa jotakin täysin uniikkia, niin miksi tuhlata rahojaan bulkkitavaraan?

Mutta ne muut värit! Niiden kanssa menevät yöunet ja järki!

(Kuvat: Pantone, virkkuukoukussa.fi ja rantakoski.com)

%d bloggers like this: