Skip to content

Posts tagged ‘matto’

Kaaos

Kunpa voisinkin sanoa, että koti on valmis ja viimeisen päälle, vaan kun ei ole.

Huonekalut on tosin jo purettu paketeistaan. On iso ruokapöytä, kuusi valkoisella nahkalla verhoiltua tuolia ja sohva pöytineen ja tv-tasoineen. Ja Kukkapuron 418, josta käydään varmaan pian veristä taistelua, jahka ehdimme joskus perheen voimin istahtamaan töllöttimen ääreen.

Mutta ruokailutilan päätysenkki on vielä kokoamatta, koska senkin jalat ovat jälkitoimituksessa. Makuuhuoneen työpistettä ei ole vielä edes ehditty hankkimaan, mutta eipä uudesta tietokoneestakaan ole vielä toimitettu kuin keskusyksikön kotelo. Lastenhuoneen Lundia odottaa autotallissa kesää ja uutta maalipintaa. Vaarivainaan penkki on hiomatta ja öljyämättä. Verhotangot ovat vielä kaupassa, joten verhojakaan en ole vielä saanut ripustettua.

Matot sen sijaan ovat löytäneet jo tiensä uuteen osoitteeseen. Ipanan huoneessa näyttää kasvavan nurmikko, olohuoneessa on betoninharmaata narupunosta ja jättikokoinen petroolinsininen pitsiliina. Ja tätä kirjoittaessani mies on hakemassa Ruotsista saapunutta pakettia, jota lähetti ei koskaan onnistunut kotiin asti kantamaan; siellä pitäisi olla matot eteiseen ja pukuhuoneeseen.

Taulut ovat ripustamatta. Nurkissa lojuu vieläkin muuttolaatikoita.

Ai niin. Ennen kesäkuuta keittiön pöytätasot revitään irti ja tilalle asennetaan mustaa, kiiltävää kiveä. Että se siitä siististä kodista sitten.

Kamera on edelleen jossain muuttolaatikossa.

Ja minä vietän kesälomani vissiin jossain lataamossa tällä menolla.

Mainokset

Ipanan huone

Perheeseemme kuuluu allekirjoittaneen, aviomiehekkeen ja yhden nelijalkaisen lisäksi puolitoistavuotias hameväen edustaja. En ole tieten tahtoen kasvattanut tyttärestäni tyttötyttöä, mutta sellainen hänestä on kuitenkin muokkautunut. Lapsi on tykästynyt kaikkeen, mikä on vaaleanpunaista ja röyhelöistä. Kaiken kukkuraksi ipana rakastaa Hello Kittyä, enkä voi käsittää miksi, sillä itselleni kyseinen äklösöpö japanilainen kissa aiheuttaa lähinnä repivän migreenikohtauksen ja kokovartalokananlihan.

Hello Kitty on kuitenkin taloudessamme natsimutsin toimesta rajoitettu kahteen paitaan ja yhteen pipoon ja vain kuolleen ruumiini yli tuon karmaisevan elukan läsnäoloa lisätään.

Lapsi tulee kuitenkin saamaan, luonnollisesti, oman huoneen uudessa kodissa. Seinät ovat tällä hetkellä valkoiset, joskin yhdellä niistä on edellisen asukkaan taiteilemat, sanoisinko mielenkiintoiset, pallokuviot. Huone on toiminut, kuten kuvasta näkyy, poikamiehen työ- ja harrastehuoneena. Lattia on vaaleaa pyökkilaminaattia ja ainakin toistaiseksi se saa myös jäädä sellaiseksi, olkoonkin, että olemme aviomieheni kanssa varsin nohevia laminoimaan lattioita; takana on kuitenkin kokonaisen omakotitalon tee-se-itse -remontti. Lattiamateriaali on kuitenkin hyväkuntoinen, joten miksi suotta tuhlata rahaa ja aikaa sen vaihtamiseen.

Palloseinä saa kuitenkin uuden maalipinnan. Kävimme tänään rautakaupassa hankkimassa maalin ja vaikka alkuun ajattelinkin maalata seinän omenanvihreällä tai tipunkeltaisella, tulin toisiin aatoksiin nähtyäni miten lumoutuneena tyttö tuijotteli punaisia värilastuja. Mukaan lähti lopulta Tikkurilan värikartan Daalia, koska se on mehevän värinen ja luonnossa todella lähellä kuusamanpunaista, jota tulee pieninä annoksina olohuoneeseen. Tietokoneen näytöllä tuo väri näyttää jotenkin aneemiselle, valitettavasti.

Huoneen ikkunat ovat hieman haasteellisesti asemoitu, eikä valon pääsyä huoneeseen helpota ikkunan ja sisäänkäynnin väliin rakennettu lattiasta kattoon ulottuva liukuovikaapisto. Mukavaa on tietenkin se, että säilytystilaa leluille ja romppeille on yllinkyllin, mutta saapa nähdä miten tuohon kulmaikkunaan viritetään verhot ilman burnouttia. Näillä näkymin verhot tulevat olemaan samat, jotka ipanan nykyistäkin huonetta koristavat, eli isoukkivainaani kirjavat perintöverhot noin viidenkymmenen vuoden takaa. Tiedän olevani monen mielestä päästäni vialla, kun olen moiset vintageaarteet lapsen huoneen ikkunaan mennyt ripustamaan.

Kuvassa näkyy ipanan nykyinen huone, alle yhdeksänneliöinen koirankoppi. Tuosta sohvasta on tarkoitus matala laita lisäämällä laatia lapsukaiselle sänky. Sohva on levitettävä, anopin ja appiukon peruja; tuunasin sen raskausaikana lakatusta männystä helmenvalkoiseksi. Tyynyjen taakse jää sohvan talonpoikaismainen puinen selkänoja, joka tosin saa jatkossa näkyä, sillä ajattelin ipanaa ilahduttaakseni askarrella sängylle vaaleanvihreästä organzasta ja valkoisesta moskiittoverkosta prinsessakatoksen. Hieman koristeellisempi tausta sängylle ei siis haittaa.

Pyöritelkää vaan ihan vapaasti silmiänne, mutta hyvä siitä tulee.

Katossa roikkuva muovilamellivalaisin tulee kaikesta kamaluudestaan huolimatta myös uuteen kotiin asumaan, sillä muksu tykkää puhallella valaisinta päin saadakseen muoviläpyskät kieppumaan hurjasti. Miksi pilata lapsen ilo, kun se on niin pienestä kiinni. Itse tykkäisin enemmän Tord Boontjen Midsummer Lightista, mutta pelkäänpä, että yksikin raisumpi leikki ja ylihinnoiteltu paperihäkkyrä joutaisi saunan sytykkeeksi. Paitsi ettei uudessa asunnossa ole puukiuasta, joten loppusijoituspaikka olisi varmaan taloyhtiön paperinkeräysloota. Ehkäpä sitten joskus, kun muksu muuttaa pois kotoa…

Oranssi räsymatto muuttaa myös ipanan huoneeseen. Se on isoäitini kutoma, vanhoista lakanoista kierrätetty ihanuus, joka saa luvan toimia pesulakäynnin jälkeen vaikka päiväpeitteenä pikkuvillikon sängyssä, jos se on lattialle liian pieni. Kokonsa ja keveytensä puolesta se istuu sänkyyn kuin nakutettu.

Väriä ipanan huoneesta ei siis ainakaan tule puuttumaan, jos muu asunto hieman monokromaattinen onkin. Mutta Hello Kitty ei ole tervetullut.

(Kuvat: Tikkurila, Tord Boontje ja allekirjoittanut)

Mattoasiaa

Varsinaiseen muuttoon on vielä kolme viikkoa aikaa, mutta olen jo ihan liekeissä mitä tulee uuden kodin sisustuksen suhteen. En millään malttaisi odottaa, että pääsen asettelemaan tuliterät huonekalut paikoilleen, laittamaan verhot ikkunoihin ja levittämään matot lattioille.

Valmista ei tietenkään tule hetkessä, vaikka niin haluaisinkin. Mutta mieltä lämmittää tieto, että olohuoneen mattoa virkataan jo. Ja että olohuoneen verhoja painetaan ja maalataan ihan pian. Ja että keittiön lisäkaapistot putkahtavat tuotantolinjalta hetkenä minä hyvänsä, kuten myös saman sarjan matala kaapisto, jolla taiotaan yksinkertaisen tyylikästä säilytystilaa ruokailutilan yhteyteen.

Ruokailutilan matto on vielä hakusessa. Kun pöytä on pitkä ja leveä, pitää matonkin olla suuri. Olen korviani myöten rakastunut Etol Designin Hundtand -mattoon, mutta pelkäänpä ettei se ole tarpeeksi iso. Ärf.

Pappelinan Alve on myös pyörinyt mielessä, mutta on ehkä sittenkin hieman liian levoton. Materiaali olisi sen sijaan ihan omiaan lapsiperheen ruokailutilaan; matto on muovia (sic!). Voin vain kuvitella, miten riemukasta olisi putsata ketsuppitahraa tuftatulta villamatolta. Muovimaton voisi sen sijaan surutta huljuttaa vaikka väljässä vedessä.

Jättikokoinen Union Jack olisi tietenkin astetta rokimpi vaihtoehto, mutta kun sisustuksessa ei ole muuten perussinistä ja -punaista, ei matto kuuluisi joukkoon ollenkaan. Lisäksi maton idea kärsisi melkoisen inflaation, kun sen päälle asetettaisiin ruokapöytä ja kuusi tuolia. Tuo matto kyllä aiheuttaa melkoisia sydämentykytyksiä, joten voi olla, että joudun sen jossain vaiheessa kuitenkin hankkimaan. Vaihdan muitakin sisustustekstiilejä vuodenajan ja mielialan mukaan,  miksen mattoakin?

Olohuoneen matto tulee ennakkotiedoista poiketen olemaan turkoosin sijaan tumman petroolin värinen, mutten välttämättä haluaisi samaa väriä ruokailutilan mattoon. Värejä on sitä paitsi todennäköisesti mahdoton saada sointumaan yhteen, kun puhutaan mittatilausmatosta ja valmismatosta. Hmph.

Hyviä ideoita otetaan kernaasti vastaan.

(Kuvat: scandinaviandesigncenter.com ja modernrugs.co.uk)

Kahden vaiheilla

Elin siinä kuvitelmassa, että olohuoneen matto on pienin murheistani, koska olin jo varma, että haluan himoitsemani pyöreän maton mustana ja virkattuna.

Tiedustelin halkaisijaltaan kaksimetrisen maton hintaa ja erehdyin siinä samalla sitten tiedustelemaan värivaihtoehtoja. Värimallistossa ei suoraan ole turkoosia tai petroolia, mutta sellaista olisi ehkä mahdollista löytää. Matto tehdään kuitenkin mittatilaustyönä, joten jos sopiva materiaali sopivalla värillä löytyy, niin asia on helposti ratkaistu.

Turkoosi matto olisi aivan käsittämättömän päheä ratkaisu, matot kun yleensä tuppavaat olemaan kaikkea muuta kuin turkooseja. Tai edes petroolin värisiä. Mustia mattoja on kaupat väärällään, turkooseja ei.

Toki musta matto olisi tietyllä tapaa turvallinen ratkaisu. Musta on aina musta. Se on aina ajankohtainen väri ja aina yhtä tyylikäs. Mutta jos on musta sohva ja musta matto vierekkäin, niin onko siinä jo sitten liikaa mustaa? Viekö yhdistelmä kaiken valon huoneesta vai näyttääkö muuten raikas valkoinen huone palaselle vessapaperia, johon iso ja ilkeä sinivalas on käynyt pyyhkimässä ahterinsa?

Äh. Ärsyttävää, että mieli muuttuu vahingossa.

Ja entä sitten, jos yhdistelmä sopivaa väriä ja materiaalia ei löydykään, niin tuleeko sitten paha mieli?

(Kuvat: Virkkuukoukussa.fi, värikikkailu allekirjoittaneen)

Väreistä

Huolimatta siitä, että pidän minimalistisesta ja ehkä hieman karustakin muotokielestä sisustuksessa ja designissa ylipäänsä, olen myös ihan höpönä pieniin, romanttisiin ja hieman naiiveihin yksityiskohtiin. Ja vaikka rakastankin mustavalkoisen suurta kontrastia, rakastan myös kirkkaita värejä.

Nykyisessä kotimme olohuoneessa on yksi ruosteenpunainen efektiseinä. Se sopii olohuoneeseen, sillä olohuoneessa sijaitsevan takan taustana on hyvinkin kasarihenkinen punatiiliseinä ja tasapainon vuoksi poltettua oranssia oli pakko ripotella muuallekin. Uuden kodin kanssa tilanne on toinen. Päätin tarjousta tehdessä, että asunnon viileää valkoisuutta ei efektiseinällä pilata, mutta jotain muutakin väriä asuntoon on pakko tuoda, jottei tunnelma olisi liian monokromaattinen ja laitosmainen.

Värin valinta vaan tuntuu loputtoman hankalalta. Oranssi ei tule kysymykseen, sillä oranssin sävyt on vanhassa kodissa jo koettu. Harmaa tai ruskea ei oikeastaan toisi mitään lisää mustavalkoiseen tilaan, joten nekin voi huoletta paiskata romukoppaan. Keltainen on liian päällekäypä väri. Vihreä on tylsä, ellei kyseessä ole todella kirkas vihreä; limen- ja omenanvihreä ovat vähän last season. Kirkas punainen yhdistettynä mustavalkoiseen on hieman levoton. Fuksia on jo pois muodista, enkä usko aviomiehen lämpenevän värille. Siniseen suhtaudun varauksella, koska pelkään saaneeni yliannostuksen entistä lempiväriäni jo 90-luvulla; petroolinsininen tosin miellyttää silmää, kuten muutkin vihreään taitetut sinisen sävyt.

Pantone julisti viime vuoden lopulla vuoden 2011 väriksi kuusaman. Värinä tuo kieltämättä kiehtoo melko paljonkin ja tiedän että perheen pienimmäinen pitäisi siitä varmasti, mutta miten kaupata punapinkki ihanuus miehelle? Ja jos siinä onnistuu, miten pitää väri aisoissa? Tuollainen sävy hyppää helposti hallitsemaan kokonaisuutta liikaa.

Rohkenisiko tuota yhdistää sinivihreään petrooliin?

Joka tapauksessa tiedän sen, että uuden olohuoneen suurimmat tekstiilit, siis verhot ja matot tulevat mustia ja valkoisia, mutta pieniä väriläikkiähän voi ripotella sinne tänne vaikka tyynyjen muodossa.

Sohvaryhmän kaveriksi aion tilata virkatun, mustan maton Virkkuukoukussa.fi:stä, sillä en äkkisiltään keksi mitään niin lapsellista, mutta silti niin romanttista, kuin ylisuuri pitsiliina. Sitä paitsi olen suuri käsityön ystävä, joten pelkkä ajatus 100-prosenttisesti käsityönä tehdystä matosta lämmittää sydäntä suuresti.

Verhoasiassa käännyn suosiolla Anna Rantakosken ja Rantakoski Designsin puoleen, sillä pari kertaa Annan työhuoneella piipahdettuani en voi kuin ihailla hänen maalaamiaan kankaita. Alun perin hellin ajatusta Marimekon mustavalkoisesta Iltavillistä, mutta jos samaan hintaan saa jotakin täysin uniikkia, niin miksi tuhlata rahojaan bulkkitavaraan?

Mutta ne muut värit! Niiden kanssa menevät yöunet ja järki!

(Kuvat: Pantone, virkkuukoukussa.fi ja rantakoski.com)

%d bloggers like this: