Skip to content

Posts tagged ‘nahka’

swiTCh

Toisinaan nettiä penkoessaan törmää neronleimauksiin.

Loistava esimerkki neronleimauksesta on belgialaisen Ellen Ectorsin suunnittelema swiTCh, joka on yhtäaikaa niin nojatuoli, kuin pöytä ja jakkarakin.

Henkilökohtaisesti olen erityisen innostunut pallon muotoisesta istuinosasta; kaunista, istuimeksi tarkoitettua palloa on käytännössä mahdoton löytää ja pääasiallisesti urheiluvälineiksi tarkoitetut pilatespallot ovat hävyttömän rumia kumikuulia, olkoonkin, että niiden päällä voi istua.

Jos kodissani olisi tilaa swiTChin kaltaiselle kalusteelle, voisin hyvinkin harkita sellaisen hankkimista. En kuitenkaan tahdo tukkia avaraa tilaa liioilla  huonekaluilla. Pelkän pallon muotoisen jakkaran tai ottomaanin ostaisin sen sijaan oitis, sillä sellaiselle olisi käyttöä ja tilaa, mutta en ainakaan vielä ole löytänyt mieleistäni.

Toisinaan olen kyllä mulkoillut sillä silmällä Mum’sin pallo-jakkaroita, jotka siis perustuvat pilatespallon päälle kudottuun päälliseen. Liki 500 euroa moisesta tuntuu kuitenkin aika suolaiselle hinnalle, olkoonkin, että kyseessä on uniikki, käsintehty tuote. Sitäpaitsi olen tykästynyt uuteen kotiin muutettuani nahkaan, sillä kokemukseni mukaan se on lapsi- ja lemmikkiperheessä se kaikkein helpoin materiaali pitää puhtaana; kostea rätti kun irrottaa kutakuinkin tahran kuin tahran.

(Kuvat: switchtablechair.biz)

Mainokset

Ottomaani. Nyt.

Lompakkoani uhkaa pian hyvin vakava valuuttakriisi, ellen lakkaa surffaamasta sisustussivustoilla ja klikkaamasta kaikkea mikä näyttää vähänkin mielenkiintoiselle.

Iskin silmäni marokkolaisiin ottomaaneihin Bohemiassa.

Lapsuudenkodissani oli tuollainen ottomaani vielä 80-luvulla. Pidin siitä kovasti, mutta jossain vaiheessa joku ilmeisesti nakkasi jakkaran aholle. Sääli sinänsä, koska mikäli se olisi säilynyt näihin päiviin saakka, kävisin oitis vohkimassa sen omaan kotiini.

Bohemian tarjonnan värit ovat kyllä aivan omaa luokkaansa. Sormeni syyhyävät varsinkin tipunkeltaista ottomaania tuijottaessa. Kodissamme ei ole mitään keltaista. En väitä, että välttämättä pitäisikään olla, mutta hei, tipunkeltainen ottomaani!

Pitänee varmuuden vuoksi odottaa viikonlopun yli, josko hulluus laantuisi.

(Kuva: bohemiadesign.co.uk)

Alkutilanne

Uusi koti on rivitalokolmio Mäntsälässä, vuoden 1992 asuntomessukohteessa.

Asunto on vastikään remontoitu. Märkätilat ja keittiö on uusittu kokonaan, kuten myös seinä- ja lattiapinnat.

Ruokailutila

Olohuoneen ja ruokailutilan katto on viisto, korkeimmalta kohdaltaan yli neljä metriä korkea. Olen aina haaveillut korkeasta huonetilasta, joten olen enemmän kuin täpinöissäni juuri tästä osasta asuntoa.  Lattiat ovat korkeakiiltoista, valkoista laattaa. En rehellisesti sanottuna uskalla edes ajatella, millainen työ on edessä kaltaiselleni neuroottiselle tahrakyylälle, kun perheessä on koira, pieni lapsi ja perinteinen kaksilahkeinen aviomies. Luultavasti tulen hulluksi, mutta ainakin kodissani on tyylikkäät lattiat.

Keittiö

Keittiö on samaa tilaa ruokailutilan ja olohuoneen kanssa, mutta pari askelmaa korkeammalla, kuten myös asunnon muut tilat. Kuvassa keittiö on vielä keskeneräinen; liesituuletinta ei ole asennettu ja osa seinäkaapeista puuttuu. Henkilökohtaisesti en ole järin innostunut puisesta työtasosta, joten taso menee varmastikin ennen vuoden loppua vaihtoon. Kotimainen graniittitaso kestänee ahkeraa ruuanlaittoa koivutasoa paremmin.

Olohuone

Olohuone on ruokailutilan lailla korkea ja vaikka kuvassa tila näyttää jotenkin pienelle, se ei sitä kuitenkaan ole. Suuntaa-antavana mittakaavana voi käyttää seinälle ripustettua televisiota; se on 50-tuumainen. Asunnon entinen omistaja oli hankkinut tilaan mielestäni turhan massiivisen sohvan. Meidän sohvamme tulee olemaan huomattavasti sirompi. Televisio kuitenkin olohuoneeseen jää, sillä entinen omistaja ei jaksa askarrella sitä seinästä irti. Kaikki johdot on koteloitu seinärakenteen sisään, joten irrottaminen olisi varsin työlästä. Emme ole asiasta ollenkaan pahoillamme. Iso taulutelevisio on ollut hankintalistalla jo kauan ja nyt se tulee kaupanpäällisiksi.

En malttaisi millään odottaa, että pääsen sisustamaan tilaa toden teolla. Raikkaan valkoiset seinät antavat oivallisen pohjan modernille ja selkeälinjaiselle sisustukselle, jota olen jo puoli vuotta mielessäni kypsytellyt. Tähän tilaan ei efektiseinää tule, vaan pinnat saavat olla viileän valkoiset.

Sohva on jo hankittu, kuten myös ruokailuryhmä. Pitkän harkinnan jälkeen päädyimme mustaan nahkasohvaan, sillä se on ajaton ja kangaspintaista sohvaa helppohoitoisempi. Sohva on Iskun Family-mallistoa, suoralla käsinojalla. Entinen sohvamme oli helposta alcantaraverhoilustaan huolimatta aivan kammottava hoitaa, koska koira ja lapsi saavat käsittämättömän paljon sotkua aikaan pelkällä läsnäolollaan. Ruokapöytä on sohvan tapaan musta, mutta tuolit ovatkin sitten asia erikseen.

Olen taivastellut sitä, miten koira, lapsi ja aviomies saavat aikaan tahroja ja roiskeita. Ja tulin siitäkin huolimatta hankkineeksi valkoiset tuolit. Valkoiset, nahkaverhoillut tuolit. Mielessä oli pitkään Arne Jacobsenin Series 7, mutta kun sohvaryhmä on kotimainen ja ruokapöytä, niin ajattelin satsata tuoleissakin suomalaiseen. Kaanin Jazz-tuolit hurmasivat keveydellään ja mukavuudellaan. Ja myyjä vannoi, että valkoinenkin nahka pysyy oikeilla välineillä puhtaana. En uskonut, mutta ostin kuitenkin.

Puolustan valintaani sillä, että sisustuspornossa valkoinen nahka on sitä rivointa hardcorea mitä kuvitella saattaa.

Ja lupaan toistella tuota mantraa itselleni, kun hinkkaan tahmaisia sormenjälkiä irti seksikkäistä jakkaroistani.

(Kuvat on otettu heinäkuussa 2010, asuntoesittelyn yhteydessä. Kuvien kopiointi ilman lupaa kielletty.)

%d bloggers like this: