Skip to content

Posts tagged ‘polymeerimassa’

Ei laiskuutta, vaan kiirettä

”Huhut kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja.”

Sydäntalvi ehti näemmä vaihtua alkavaksi kevääksi, ennen kuin sain aikaiseksi kirjoittaa jotain tänne bloginkin puolelle.

Syyt radiohiljaisuuteen ovat moninaiset. Osaksi ilmassa on varmaankin ollut lievää laiskuutta, mutta enimmäkseen olen ollut vain todella kiireinen, sillä alunperin määräaikaiseksi tarkoitettu uusi työsuhde vaihtuikin nopeasti vakituiseksi ja uuden uran rakentaminen on imenyt kutakuinkin kaiken liikenevän energian. Kun lisäksi työnantajani on tulevien jääkiekon MM-kisojen yksi pääsponsereista ja minulle napsahti nakki olla osana tiimiä, joka tekee töitä kisojen eteen, ei vapaa-ajanongelmaa liene ennen kesäkuutakaan luvassa. Tukka putkella tulta päin ja sitä rataa.

Kodin sisustukselle en ole uhrannut joulun jälkeen ajatustakaan, mitä nyt hankin kevääksi olohuoneeseen tipunkeltaisen maton. Siitä ehkä kuvia myöhemmin. Jos siis saan aikaiseksi. Tällä menolla varmaankaan en saa.

Kaanin valkoiset Jazz-nahkatuolit ruokapöydän ympäriltä ajattelin laittaa myyntiin. Tuoleja on kuusi ja kuva löytyy tuolta. Yhtä pientä naarmua lukuunottamatta virheettömät. Myyn ne kuuden settinä, hintaan 250 euroa kappale. Uutena kustantavat rapiat 400 euroa per jakkara. En voi järin lämpimästi suositella lapsiperheeseen, mikäli taloudessa asuu niinkin tahrakammoinen rätinheiluttaja kuin allekirjoittanut. Hulluksi tulen, pakko vaihtaa.

Kuvassa sairauspäivän askarteluja. Tylsyyksissäni väkersin itselleni koko joukon polymeerihelmiä ja strukturoin ne merisuolalla. Värinä Pantonen Tangerine Tango. Kyllä passaa taas offiisin kahvipöydässä elvistellä, että ihan ite tein.

 

Kädentaitomessut

Voi olla, että olen hieman laiska päivittämään blogiani, mutta se ei toki tarkoita, että olisin viime ajat viettänyt aikaani juurikaan laiskotellen. Kalenteria ovat täyttäneet niin ihan uudenlaiset palkkatyöt, luova kirjoittaminen NaNoWriMon merkeissä, kodin pienimuotoiset remppaprojektit ja muu harrastaminen. Ensi viikolla on maanantaina vielä yksi työhaastattelu koskien paikkaa, jota todella himoitsen. Peukut pystyyn, että paikka täytetään allekirjoittaneella.

Viikonloppu tulee kuitenkin ennen maanantaita ja viikonlopun vietän ystävääni auttaen Helsingin Messukeskuksessa Kädentaitomessuilla. Jos siis olet kiinnostunut askartelusta ja erityisesti polymeerimassoista, kannattaa ehdottomasti piipahtaa Ihan Kivan Kaupan messuosastolla kuutoshallissa, paikalla 6a41. Ja vaikket olisikaan kiinnostunut askartelumassoista, kannattaa paikalle tulla silti, sillä uskallan väittää että messuilta löytyy kivaa itselle ja kivaa lahjapakettiin jouluksi. Ja mikäli tohditte tulla moikkaamaan, Pörrö ja minä opastamme mielellämme uuden harrastuksen saloihin.

Messut alkavat siis jo perjantaina, mutta minä olen paikalla vasta lauantaista alkaen, koska typerä virka-aika haittaa hauskanpitoa.

 

Tammenterhot

Ystäväpariskunnan pihalla kasvaa valtava vanha tammi.

Innostukseni aiheutti alkuviikolla ystävissäni hieman huvittuneisuutta, kun möyrin heidän pihamaallaan nelinkontin ja keräilin puusta tippuneiden tammenterhojen hattuja talteen.

En ole itseasiassa ollenkaan sitä ihmistyyppiä, joka koristelee kotiaan pienillä tavaroilla, mutta nämä ”kiviset” tammenterhot pääsevät kyllä syksyisiä kattauksia koristamaan. Hattu on oma aito itsensä, mutta itse terho on tehty polymeerimassasta ja kiinnitetty paikoilleen liimalla.

Aika suloisia, vaikka itse sanonkin!

 

 

Flunssapuuhastelua

Harva asia ärsyttää yhtä paljon, kuin syysflunssa, joka ei ymmärrä poistua.

Tämä sitkeä seuralainen uhkasi jo muutama viikko sitten torpedoida lomamatkan, mutta väistyi sitten vain palatakseen kostamaan poissaoloni moninkertaisesti. Olen neljättä päivää siinä kunnossa, että pelkkä roskapussin kiikuttaminen roskalaatikkoon on hikiurheilua sieltä rankimmasta päästä.

Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Kuuman mehun ryystämisen ohella olen ehtinyt väkertää hieman koruja. Polymeerimassojen kanssa kikkailu on ollut harrastus jo joitakin vuosia, kiitos ystäväni Pörrön, joka aikoinaan lahjoitti minulle aloittelevan massailijan perustarvikkeet. Jos joku tietää polymeerimassoista jotain tässä maassa, niin se on Pörrö. Muilta ei oikeastaan kannata edes kysyä.

Pyörittelin epämääräisestä jämämassakikkareesta suuren, halkaisijaltaan 45mm linssin. Hartaalla työstämisellä linssiin syntyi murtuvaa aaltoa muistuttava kuvio ja kun värikin on minulle niin mieluinen ”siaminlahdenturkoosi”, niin tokkopa raskin tuosta kuuna kullan valkeana luopua, vaikka minulla onkin ollut tapana myydä liki kaikki tekemäni korut pois parin käyttökerran jälkeen.

Itseasiassa koruja on taas kertynyt siinä määrin, että pitänee pian laittaa pienimuotoinen nettikauppa pystyyn. Ja miksipä ei vaikka arvontakin?

%d bloggers like this: