Skip to content

Posts tagged ‘Rantakoski Designs’

Habitare ’11 (osa II)

Olin niin onnellinen nähdessäni lempitekstiilitaiteilijani edustettuna messuilla.

Rantakoski Designs on vilahtanut blogissani aikaisemmin tänä vuonna, kun Anna Rantakoski suunniteli ja toteutti verhot kotimme olohuoneeseen.

Annan ständi notkui täynnänsä toinen toistaan hurmaavampia kylpypyyhkeitä ja meikkipusseja, joihin oli printattu niin menneiden vuosien elokuvatähtiä, kuin suomalaisia suurmiehiäkin.

Omalle hankintalistalleni pääsivät niin Kekkonen kuin Sibeliuskin. Mieluiten pinkkinä.

Toki kernaasti hieroisin nahkani kuivaksi myös jokusen vuosikymmenen nuoremman Clint Eastwoodin naamaankin.

Verhot

Sain viimeinkin ripustettua verhot ruokailutilaan.

On aivan käsittämätöntä, miten pitkään ehdimme uudessa kodissa asua ennen kuin sain otettua itseäni riittävän tiukasti niskasta kiinni ja silitettyä jo yli kolme kuukautta valmiina olleet verhot ja ripustettua ne ikkunaan.

Verhot ja valoverhot on mittatilaustyönä teetetty Rantakoski Designs’in Annalla, joka on ehkäpä maailman ihanin ja avuliain tekstiilitaitelija. Sain verhot juuri sen mittaisina kuin tahdoin (tosin tahdoin hieman väärin, sillä oman mittavirheeni vuoksi verhot ovat tällä hetkellä kymmenisen senttimetriä liian pitkät) ja kuvion väritkin poimittiin suoraan olohuoneen matosta. Lisämausteena verhoissa on käytetty pinkkiä pieninä roiskeina.  Höyhenkuvio on Annan painama ja käsin maalaama, verhot itsessään ovat valkaistua pellavaa.

(Tuota samaa höyhenkuviota löytyy myös olohuoneen sohvatyynyistä, mutta siitä aiheesta lisää joskus toiste.)

Emmin pitkään valoverhojen kanssa, sillä en ole erityisemmin koskaan pitänyt läpikuultavista verhoista, mutta koska en tahdo pimentää kotia pitämällä sälekaihtimia jatkuvasti kiinni, mutta tahdon kuitenkin säilyttää yksityisyyden naapureilta, päädyin sellaiset kuitenkin tilaamaan. Enkä kadu tippaakaan! Verhot päästävät läpi kutakuinkin kaiken päivänvalon, valoverhot ovat niin seitinohutta pellavaa, että niiden läpi näkyy hyvin ulos, muttei kuitenkaan sisälle! En voisi enempää toivoa!

Joudun tosin verhoja hieman lyhentämään, kunhan lomailultani ehdin. Juuri nyt ne ovat vain taitettu yläreunastaan, jotteivat roiku maassa. Niin hyvältä kuin rennosti lattiapinnalla roikkuvat verhot näyttävätkin, ne eivät valitettavasti oikein toimi lapsi- ja koiraperheessä. Ei ainakaan, jos tahtoo verhojen säilyvän tahrattomina ja karvapallottomina alareunoistaan.

Sen lisäksi, että verhot tuovat kotiin kaivattua näkösuojaa, ne syövät pois myös hieman oleskelutilojen kaikua. Kun huoneet ovat viisi metriä korkeat, kaikua ei mitenkään pääse karkuun kokonaan vuoraamatta huonetta raskailla tekstiileillä ja akustiikkalevyillä. Ohuetkin verhot kuitenkin vaimentavat kaikua huomattavasti. Varsinkin, kunhan saan vielä ripustettua verhot myös olohuoneen puolelle. Siinä onkin työmaata ennen perjantaisia tupaantulijaisia, olohuoneen ikkunat kun ovat yli kolme metriä korkeat ja ne pitäisi pestäkin vielä…

Mitä tykkäätte?

Väreistä

Huolimatta siitä, että pidän minimalistisesta ja ehkä hieman karustakin muotokielestä sisustuksessa ja designissa ylipäänsä, olen myös ihan höpönä pieniin, romanttisiin ja hieman naiiveihin yksityiskohtiin. Ja vaikka rakastankin mustavalkoisen suurta kontrastia, rakastan myös kirkkaita värejä.

Nykyisessä kotimme olohuoneessa on yksi ruosteenpunainen efektiseinä. Se sopii olohuoneeseen, sillä olohuoneessa sijaitsevan takan taustana on hyvinkin kasarihenkinen punatiiliseinä ja tasapainon vuoksi poltettua oranssia oli pakko ripotella muuallekin. Uuden kodin kanssa tilanne on toinen. Päätin tarjousta tehdessä, että asunnon viileää valkoisuutta ei efektiseinällä pilata, mutta jotain muutakin väriä asuntoon on pakko tuoda, jottei tunnelma olisi liian monokromaattinen ja laitosmainen.

Värin valinta vaan tuntuu loputtoman hankalalta. Oranssi ei tule kysymykseen, sillä oranssin sävyt on vanhassa kodissa jo koettu. Harmaa tai ruskea ei oikeastaan toisi mitään lisää mustavalkoiseen tilaan, joten nekin voi huoletta paiskata romukoppaan. Keltainen on liian päällekäypä väri. Vihreä on tylsä, ellei kyseessä ole todella kirkas vihreä; limen- ja omenanvihreä ovat vähän last season. Kirkas punainen yhdistettynä mustavalkoiseen on hieman levoton. Fuksia on jo pois muodista, enkä usko aviomiehen lämpenevän värille. Siniseen suhtaudun varauksella, koska pelkään saaneeni yliannostuksen entistä lempiväriäni jo 90-luvulla; petroolinsininen tosin miellyttää silmää, kuten muutkin vihreään taitetut sinisen sävyt.

Pantone julisti viime vuoden lopulla vuoden 2011 väriksi kuusaman. Värinä tuo kieltämättä kiehtoo melko paljonkin ja tiedän että perheen pienimmäinen pitäisi siitä varmasti, mutta miten kaupata punapinkki ihanuus miehelle? Ja jos siinä onnistuu, miten pitää väri aisoissa? Tuollainen sävy hyppää helposti hallitsemaan kokonaisuutta liikaa.

Rohkenisiko tuota yhdistää sinivihreään petrooliin?

Joka tapauksessa tiedän sen, että uuden olohuoneen suurimmat tekstiilit, siis verhot ja matot tulevat mustia ja valkoisia, mutta pieniä väriläikkiähän voi ripotella sinne tänne vaikka tyynyjen muodossa.

Sohvaryhmän kaveriksi aion tilata virkatun, mustan maton Virkkuukoukussa.fi:stä, sillä en äkkisiltään keksi mitään niin lapsellista, mutta silti niin romanttista, kuin ylisuuri pitsiliina. Sitä paitsi olen suuri käsityön ystävä, joten pelkkä ajatus 100-prosenttisesti käsityönä tehdystä matosta lämmittää sydäntä suuresti.

Verhoasiassa käännyn suosiolla Anna Rantakosken ja Rantakoski Designsin puoleen, sillä pari kertaa Annan työhuoneella piipahdettuani en voi kuin ihailla hänen maalaamiaan kankaita. Alun perin hellin ajatusta Marimekon mustavalkoisesta Iltavillistä, mutta jos samaan hintaan saa jotakin täysin uniikkia, niin miksi tuhlata rahojaan bulkkitavaraan?

Mutta ne muut värit! Niiden kanssa menevät yöunet ja järki!

(Kuvat: Pantone, virkkuukoukussa.fi ja rantakoski.com)

%d bloggers like this: