Skip to content

Posts tagged ‘remontti’

Mittumaari

Tämän vuoden juhannus on työntäyteinen, mutta kaikille teille, jotka vietätte keskikesän juhlaa rentoutuen tahtoisin toivottaa iloista juhannusta!

Juhlikaa turvallisesti!

(Keittiö on välitilan lasitusta ja yhtä kaapinoven vaihtoa vaille valmis ja viimeistään maanantaina laitan kuvia!)

Muuttoa pukkaa

Muuttoon on enää kaksi päivää aikaa ja kuten aikaisemmissakin muutoissa, tuntuu jälleen kerran siltä, että aika loppuu kesken. Valtaosa talon asuinkerroksen tavaroista on jo pakattu, mutta alakerran autotalli ja varasto ovat vielä auttamattomasti hujanhajan; tavaraa on lajittelematta, pakkaamatta, roudaamatta kierrätykseen, kaatopaikalle ja uuteen kotiin.

En ole vieläkään bongannut mielestäni ruokailutilan mattoa, kuten en myöskään eteiskäytävän mattoa. Lastenhuoneen seinää päästään maalaamaan vasta perjantaina ja vanhempien makuuhuoneeseen suunniteltu työpiste ei ehkä toteudukaan, sillä ikkunan alakarmi on tosi matalalla, enkä tahdo pöydän peittävän ikkunasta senttiäkään. Vessan valaisin täytyy vaihtaa, sillä siinä ei ole sähköpistoketta ja keittiön pöytälevy täytyy öljytä; pahimmassa tapauksessa myös hioa, ellei entinen asukas ole saanut sitä hiottua. Keittiön ja olohuoneen väliset portaat täytyy myös hioa ja petsata ja portaikkoon täytyy saada kaide ensitilassa.

Hyvää on se, että entinen asukas on palkannut siivoojan putsaamaan asunnon läpikotaisin kaappeja ja ikkunoita myöten, joten minun ei tarvitse tarttua luuttuun kuin vanhassa asunnossa.

Toinen hyvä asia on se, että nyt, kun vihdoin ja viimein muutamme, saan varmaankin hankittua himoitsemani Kitchen Aidin. Vanhaan keittiöön tuollainen retrojättiläinen ei olisi millään sopinut, mutta uudessa keittiössä se pääsee paraatipaikalle jo pelkästään siksi, että se on niin hieno. Sääli ettei sitä kuitenkaan saa turkoosina.

En osaa päättää haluaisinko pinkin vai niklatun.

Valintoja, valintoja!

(Kuva: Kitchen Aid)

Keittiöstä

Väittävät, että keittiö on kodin sydän.

No, minulle keittiö on pikemminkin työpaikka ja kotona se paikka, josta olosuhteiden pakosta, ei niinkään intohimosta, joutuu viettämään aikaa usein vielä työpäivän päätteeksikin.

Vanhassa kodissa keittiö on ikävän pimeä ja omaan makuuni myös aivan liian puunvärinen ja aivan liian perinteistä mallia. Uuden kodin keittiöstä ei valoa puutu, eikä toteutuskaan ole viime vuosituhannelta, mitä pintamateriaaleihin ja kaapistoihin tulee. Puutasoa lukuunottamatta keittiö on kutakuinkin juuri sellainen, jollaisesta olen haaveillut jo pitkään.

Mutta koska asunnon viime vuonna kauttaaltaan remontoinut, entinen omistaja, on poikamies, puuttuu keittiöstä säilytystilaa. Vaan ei kauan. Tuoreeltaan remontoituun kyökkiin oli helposti tilattavissa lisää kaapistoja.

Pienen yläkaapin ja mikron päälle tulee pari pientä kaappia lisää ja näiden oikealle puolelle vielä yksi hieman korkeampi kaappi. Keittiöliikkeen setä lupaili kaapistoille toimituksen jo muutaman viikon päähän ja asennus hoidetaan itse, sillä kuudessa omakotitalossa vietetyssä remonttivuodessa on muutama kaappi tullut seinään pultattua.

Taso saa kevyen hionnan ja pintaansa vahan nykyisen lakan sijaan. Haaveilen kunnon siivusta Ristijärven Harmaata, mutta toistaiseksi se ei mahdu budjettiin. Mutta tiedän kyllä mihin veronpalautusrahani sijoitan. Toinen vaihtoehto on kotimainen Durat, jonka saa halutessaan vaikka sinisenä tai pinkkinä. -Ei sillä että haluaisin tasoa sinisenä tai pinkkinä.

Hanan roisketausta vain mietityttää. Seinässä ei sellaista toistaiseksi ole, mutta koska meillä ei asu mikroaterioita kertakäyttölautasilta nauttivia poikamiehiä, vaan keittiössä oikeasti tehdään myös ruokaa, eikä vesihana ole mikään koriste, on sellainen hankittava ensitilassa. Ajattelin ensin opaalilasia, mutta näinköhän onnistuisi lasimestareiltakaan reiän näivertäminen pistorasiaa varten keskelle lasilevyä sitä rikkomatta? Kaakeli ei ajatuksena lämmitä. Harjattu rosteri sensijaan lämmittäisi, mutta on hermoja riipivä materiaali siinä mielessä, että pienikin vesipisara jättää pintaan ärsyttävän jäljen ja rosteripintoja saa jo työnkin puolesta puunata ihan kyllästymiseen asti. Levyn työstämiseen tarvittavat välineet tosin löytyisivät ihan omasta takaa.

Lisäksi ensimmäisessä kuvassa näkyvään, keittiön kaapiston ja portaikon väliin täytyy jo lapsenkin takia asentaa kaide. Tuhti pleksi on pyörinyt mielessäni. Tai sitten karkaistu lasi. En halua, että reikäpää kaksivuotias syöksyy kuula edellä olohuoneen kivilattiaan. Tai että itse kepsahtaisin tupaantulijaisissa pikkutuiskeessa niskoilleni. Vaikka pudotus ei puolta metriä kummempi olekaan, niin uskoisin sen sattuvan huomattavasti enemmän kuin vaikkapa kerrostalon katolta putoamisen ja se riittää syyksi.

(Ja lisäksi veritahrat imeytyisivät kuitenkin rumasti lattialaattojen saumoihin.)

 

(Kuvat keittiöstä omia. Kuva Ristijärven Harmaasta Ylämaan Graniitti.)

%d bloggers like this: