Skip to content

Posts tagged ‘ruokapöytä’

Nnnngh!

Voi hyvä tavaton, että voikin ottaa koteloon!

Olen uskotellut itselleni, että ruokailuryhmä, jonka jo syksyllä tilasimme uuteen kotiin on paras mahdollinen vaihtoehto, koskapa himoitsemaani Ilmari Tapiovaaran Pirkka-pöytää ja tuoleja ei saa uuden asuntomme ilmeeseen sopivassa värissä.

Paitsi että nyt sitten saa. Valkoisena.

Minulla on ollut lapsuudesta asti lämmin suhde juuri noihin tuoleihin, jakkaroihin ja penkkeihin, sillä lapsuuteni mummilassa oli sellaiset, joskin puunvärisellä istuinosalla ja mustilla jaloilla. Ja ovatpa ne alkuperäiset 1950-luvulta säilyneet yksilöt siellä vieläkin ja joka ikinen kerta, kun ne näen, tekisi mieleni kähveltää ne kaikki mukaani, vaikken väriyhdistelmästä erityisemmin pidäkään.

Ja nyt Artek myy perinteisen väriyhdistelmän lisäksi tuota minulle niin rakasta sarjaa minulle niin rakkaassa värissä.

Tänä iltana on parempi tulla päävoitto lotossa, sillä muuten en ala enää ikinä.

(Kuva: Artek)

Alkutilanne

Uusi koti on rivitalokolmio Mäntsälässä, vuoden 1992 asuntomessukohteessa.

Asunto on vastikään remontoitu. Märkätilat ja keittiö on uusittu kokonaan, kuten myös seinä- ja lattiapinnat.

Ruokailutila

Olohuoneen ja ruokailutilan katto on viisto, korkeimmalta kohdaltaan yli neljä metriä korkea. Olen aina haaveillut korkeasta huonetilasta, joten olen enemmän kuin täpinöissäni juuri tästä osasta asuntoa.  Lattiat ovat korkeakiiltoista, valkoista laattaa. En rehellisesti sanottuna uskalla edes ajatella, millainen työ on edessä kaltaiselleni neuroottiselle tahrakyylälle, kun perheessä on koira, pieni lapsi ja perinteinen kaksilahkeinen aviomies. Luultavasti tulen hulluksi, mutta ainakin kodissani on tyylikkäät lattiat.

Keittiö

Keittiö on samaa tilaa ruokailutilan ja olohuoneen kanssa, mutta pari askelmaa korkeammalla, kuten myös asunnon muut tilat. Kuvassa keittiö on vielä keskeneräinen; liesituuletinta ei ole asennettu ja osa seinäkaapeista puuttuu. Henkilökohtaisesti en ole järin innostunut puisesta työtasosta, joten taso menee varmastikin ennen vuoden loppua vaihtoon. Kotimainen graniittitaso kestänee ahkeraa ruuanlaittoa koivutasoa paremmin.

Olohuone

Olohuone on ruokailutilan lailla korkea ja vaikka kuvassa tila näyttää jotenkin pienelle, se ei sitä kuitenkaan ole. Suuntaa-antavana mittakaavana voi käyttää seinälle ripustettua televisiota; se on 50-tuumainen. Asunnon entinen omistaja oli hankkinut tilaan mielestäni turhan massiivisen sohvan. Meidän sohvamme tulee olemaan huomattavasti sirompi. Televisio kuitenkin olohuoneeseen jää, sillä entinen omistaja ei jaksa askarrella sitä seinästä irti. Kaikki johdot on koteloitu seinärakenteen sisään, joten irrottaminen olisi varsin työlästä. Emme ole asiasta ollenkaan pahoillamme. Iso taulutelevisio on ollut hankintalistalla jo kauan ja nyt se tulee kaupanpäällisiksi.

En malttaisi millään odottaa, että pääsen sisustamaan tilaa toden teolla. Raikkaan valkoiset seinät antavat oivallisen pohjan modernille ja selkeälinjaiselle sisustukselle, jota olen jo puoli vuotta mielessäni kypsytellyt. Tähän tilaan ei efektiseinää tule, vaan pinnat saavat olla viileän valkoiset.

Sohva on jo hankittu, kuten myös ruokailuryhmä. Pitkän harkinnan jälkeen päädyimme mustaan nahkasohvaan, sillä se on ajaton ja kangaspintaista sohvaa helppohoitoisempi. Sohva on Iskun Family-mallistoa, suoralla käsinojalla. Entinen sohvamme oli helposta alcantaraverhoilustaan huolimatta aivan kammottava hoitaa, koska koira ja lapsi saavat käsittämättömän paljon sotkua aikaan pelkällä läsnäolollaan. Ruokapöytä on sohvan tapaan musta, mutta tuolit ovatkin sitten asia erikseen.

Olen taivastellut sitä, miten koira, lapsi ja aviomies saavat aikaan tahroja ja roiskeita. Ja tulin siitäkin huolimatta hankkineeksi valkoiset tuolit. Valkoiset, nahkaverhoillut tuolit. Mielessä oli pitkään Arne Jacobsenin Series 7, mutta kun sohvaryhmä on kotimainen ja ruokapöytä, niin ajattelin satsata tuoleissakin suomalaiseen. Kaanin Jazz-tuolit hurmasivat keveydellään ja mukavuudellaan. Ja myyjä vannoi, että valkoinenkin nahka pysyy oikeilla välineillä puhtaana. En uskonut, mutta ostin kuitenkin.

Puolustan valintaani sillä, että sisustuspornossa valkoinen nahka on sitä rivointa hardcorea mitä kuvitella saattaa.

Ja lupaan toistella tuota mantraa itselleni, kun hinkkaan tahmaisia sormenjälkiä irti seksikkäistä jakkaroistani.

(Kuvat on otettu heinäkuussa 2010, asuntoesittelyn yhteydessä. Kuvien kopiointi ilman lupaa kielletty.)

%d bloggers like this: