Skip to content

Posts tagged ‘sisustustavarat’

Habitare ’11 (osa II)

Olin niin onnellinen nähdessäni lempitekstiilitaiteilijani edustettuna messuilla.

Rantakoski Designs on vilahtanut blogissani aikaisemmin tänä vuonna, kun Anna Rantakoski suunniteli ja toteutti verhot kotimme olohuoneeseen.

Annan ständi notkui täynnänsä toinen toistaan hurmaavampia kylpypyyhkeitä ja meikkipusseja, joihin oli printattu niin menneiden vuosien elokuvatähtiä, kuin suomalaisia suurmiehiäkin.

Omalle hankintalistalleni pääsivät niin Kekkonen kuin Sibeliuskin. Mieluiten pinkkinä.

Toki kernaasti hieroisin nahkani kuivaksi myös jokusen vuosikymmenen nuoremman Clint Eastwoodin naamaankin.

Mainokset

Underfull

 

Underfull  on Kristine Bjaadalin suunnittelema prototyyppi pöytäliinasta, joka muuttaa ikävät tahrat taiteeksi.

 

Tarvitsen tuollaisen liinan. Jokainen lapsiperhe tarvitsee tuollaisen liinan. Voi kun se tulisi pian tuotantoon!

(Kuva ja video: kristinebjaadal.wordpress.com)

 

 

 

Erilaista taidetta

Minä olen suuri modernin taiteen ystävä. En ole koskaan erityisemmin perustanut perinteisestä, esittävästä maalaustaiteesta, joskaan en väheksy sitä laisinkaan. Taide on taidetta, oli tyylilaji mikä hyvänsä.

Kun törmäsin näihin DNA 11:n printtitauluihin, olin täysin myyty. Modernin taiteen lisäksi olen vähän höpönä tekniikkaan ja tieteeseen.

Kankaalle printattu ja seinälle ripustettu henkilökohtainen dna-profiili olisi juuri minun juttuni. Sääli, ettei kodissamme ole seinätilaa riittävästi. Tai no, onhan sitä, mutten tahdo tukkia jokaista seinää taiteella.  Ehkäpä seuraavaan kotiin sitten…

(Kuvat: DNA 11.com)

Valotalo

Olen jokusen viikon vaivannut päätäni sopivan pöytävalaisimen etsiskelyllä. Tänään törmäsin kerakaikkisen herkulliseen, joskin hieman yltiösöpöön vaihtoehtoon niinkin epätodennäköisessä paikassa kuin Elloksen verkkokauppa.

Tuntuu, että kutakuinkin kaikki sisustusbloggaajat hehkuttavat Normann Copenhagenin Light House -kynttilälyhtyjä ja pidän kyllä itsekin niiden pelkistetystä muotokielestä, mutta ennen kuin hankin ensimmäistäkään lyhtyä, on hankittava muutama pöytävalaisin niin makuuhuoneeseen kuin olohuoneeseenkin.

Tuollainen talovalo istuisi makuuhuoneeseen kuin nenä päähän. Valkoinen valaisin raakaa betoniseinää vasten ei voi näyttää kuin hyvältä.

Ottomaani. Nyt.

Lompakkoani uhkaa pian hyvin vakava valuuttakriisi, ellen lakkaa surffaamasta sisustussivustoilla ja klikkaamasta kaikkea mikä näyttää vähänkin mielenkiintoiselle.

Iskin silmäni marokkolaisiin ottomaaneihin Bohemiassa.

Lapsuudenkodissani oli tuollainen ottomaani vielä 80-luvulla. Pidin siitä kovasti, mutta jossain vaiheessa joku ilmeisesti nakkasi jakkaran aholle. Sääli sinänsä, koska mikäli se olisi säilynyt näihin päiviin saakka, kävisin oitis vohkimassa sen omaan kotiini.

Bohemian tarjonnan värit ovat kyllä aivan omaa luokkaansa. Sormeni syyhyävät varsinkin tipunkeltaista ottomaania tuijottaessa. Kodissamme ei ole mitään keltaista. En väitä, että välttämättä pitäisikään olla, mutta hei, tipunkeltainen ottomaani!

Pitänee varmuuden vuoksi odottaa viikonlopun yli, josko hulluus laantuisi.

(Kuva: bohemiadesign.co.uk)

Yksityiskohtia

Kiiltävät, valkoiset pinnat kaipaavat kaverikseen väriä ja tekstuuria.

Minulla on pitkäaikainen rakkaussuhde Finelin valmistamiin, Antti Nurmesniemen suunnittelemiin Pehtoori-pannuihin. Omistan niitä kolme; kuvan punaisen, laivastonsinisen ja valkoisen. Enempää en tarvitse, enkä oikeastaan haluakaan.

Vanhan jauhotiinun ostin vuosia sitten maalaiskylän huutokaupasta. Maksoin siitä muistaakseni kolme euroa. Se on vino, pinttynyt ja liitoksistaan halkeillut ja sitä täytyy aika ajoin liottaa vedessä, jotta se pysyisi kasassa kuivassa huoneilmassa,  mutta vaivannäkö tuo juuri sopivasti eloa valkoisen ja mustan hallitsemaan sisustukseen.

Luovaa ajattelua

Ipanoista tekee erityisen ihastuttavia se, etteivät he ole turhantarkkoja tavaroiden todellisista funktioista, vaan käyttävät käsillä olevia objekteja huomattavasti luovemmin kuin yksikään tuntemani aikuinen.

Kangaskori: Tuuni

Ipana: omaa tuotantoa

Minulle ei olisi tullut mieleenikään, että kangaskoria voisi käyttää päähineenä.

Ipanalle se sen sijaan on päivän selvä asia.

Haaveissa elokuu

En ole mikään suuri hellekelien ystävä. Pidän kyllä kesällä valtoimenaan tulvivasta valosta hyvin paljon, mutta kroppani on suunniteltu elokuun pimeneviä iltoja silmällä pitäen; saan auringonpistoksen naurettavan helposti, nahkani palaa ulkoilmassa alta aikayksikön, eikä elimistöni totu kuumaan ilmanalaan edes kahdessa kuukaudessa, olin sitten Suomessa tai ulkomailla.

Joten kun naapurit huhkivat hiki hatussa omalla pihallaan terassia rakennellen, istun minä mieluummin sisällä viileässä ja siirrän pihaprojektin aloitusta kernaasti syksymmälle.

Ilmeisesti parin kuukauden kuluttua pimenevät illat ovat kyteneet ajatuksissa salaa jo jonkin aikaa, sillä olen kuumeisesti mietiskellyt kotiin sopivia kynttilänjalkoja ja tuikkukuppeja. Äitini ja isoäitini ovat kunnostautuneet keräilemällä valtavan kokoelman Iittalan Festivoja ja vaikka joskus teinivuosina vielä kotona asuessani vihasin noita esineitä yli kaiken, olen nyt täysin vakuuttunut siitä, että Festivo tulee olemaan se kynttilänjalka minunkin kodissani. Toinen varteenotettava vaihtoehto olisi niin ikään Timo Sarpanevan Iittalalle suunnittelema Arkipelago, mutta sen saatavuus on hieman niin ja näin, sillä ainakaan tällä hetkellä sitä ei valmisteta, enkä ehkä jaksa ryhtyä metsästämään niitä kirpputoreilta tai huutokaupoista.

Tuikkukupit aiheuttavatkin puolestaan enemmän päänvaivaa. En kertakaikkisesti osaa päättää.

Enemmistön tapaan en nimittäin erityisemmin innostu Iittalan Kivestä. Värivalikoimaa siitä toki löytyy, mutta jokin silti tökkii. Ehkä olen nähnyt niitä liikaa?

Ideoita otetaan ilolla vastaan!

%d bloggers like this: