Skip to content

Posts tagged ‘sohva’

Ipanan huone

Perheeseemme kuuluu allekirjoittaneen, aviomiehekkeen ja yhden nelijalkaisen lisäksi puolitoistavuotias hameväen edustaja. En ole tieten tahtoen kasvattanut tyttärestäni tyttötyttöä, mutta sellainen hänestä on kuitenkin muokkautunut. Lapsi on tykästynyt kaikkeen, mikä on vaaleanpunaista ja röyhelöistä. Kaiken kukkuraksi ipana rakastaa Hello Kittyä, enkä voi käsittää miksi, sillä itselleni kyseinen äklösöpö japanilainen kissa aiheuttaa lähinnä repivän migreenikohtauksen ja kokovartalokananlihan.

Hello Kitty on kuitenkin taloudessamme natsimutsin toimesta rajoitettu kahteen paitaan ja yhteen pipoon ja vain kuolleen ruumiini yli tuon karmaisevan elukan läsnäoloa lisätään.

Lapsi tulee kuitenkin saamaan, luonnollisesti, oman huoneen uudessa kodissa. Seinät ovat tällä hetkellä valkoiset, joskin yhdellä niistä on edellisen asukkaan taiteilemat, sanoisinko mielenkiintoiset, pallokuviot. Huone on toiminut, kuten kuvasta näkyy, poikamiehen työ- ja harrastehuoneena. Lattia on vaaleaa pyökkilaminaattia ja ainakin toistaiseksi se saa myös jäädä sellaiseksi, olkoonkin, että olemme aviomieheni kanssa varsin nohevia laminoimaan lattioita; takana on kuitenkin kokonaisen omakotitalon tee-se-itse -remontti. Lattiamateriaali on kuitenkin hyväkuntoinen, joten miksi suotta tuhlata rahaa ja aikaa sen vaihtamiseen.

Palloseinä saa kuitenkin uuden maalipinnan. Kävimme tänään rautakaupassa hankkimassa maalin ja vaikka alkuun ajattelinkin maalata seinän omenanvihreällä tai tipunkeltaisella, tulin toisiin aatoksiin nähtyäni miten lumoutuneena tyttö tuijotteli punaisia värilastuja. Mukaan lähti lopulta Tikkurilan värikartan Daalia, koska se on mehevän värinen ja luonnossa todella lähellä kuusamanpunaista, jota tulee pieninä annoksina olohuoneeseen. Tietokoneen näytöllä tuo väri näyttää jotenkin aneemiselle, valitettavasti.

Huoneen ikkunat ovat hieman haasteellisesti asemoitu, eikä valon pääsyä huoneeseen helpota ikkunan ja sisäänkäynnin väliin rakennettu lattiasta kattoon ulottuva liukuovikaapisto. Mukavaa on tietenkin se, että säilytystilaa leluille ja romppeille on yllinkyllin, mutta saapa nähdä miten tuohon kulmaikkunaan viritetään verhot ilman burnouttia. Näillä näkymin verhot tulevat olemaan samat, jotka ipanan nykyistäkin huonetta koristavat, eli isoukkivainaani kirjavat perintöverhot noin viidenkymmenen vuoden takaa. Tiedän olevani monen mielestä päästäni vialla, kun olen moiset vintageaarteet lapsen huoneen ikkunaan mennyt ripustamaan.

Kuvassa näkyy ipanan nykyinen huone, alle yhdeksänneliöinen koirankoppi. Tuosta sohvasta on tarkoitus matala laita lisäämällä laatia lapsukaiselle sänky. Sohva on levitettävä, anopin ja appiukon peruja; tuunasin sen raskausaikana lakatusta männystä helmenvalkoiseksi. Tyynyjen taakse jää sohvan talonpoikaismainen puinen selkänoja, joka tosin saa jatkossa näkyä, sillä ajattelin ipanaa ilahduttaakseni askarrella sängylle vaaleanvihreästä organzasta ja valkoisesta moskiittoverkosta prinsessakatoksen. Hieman koristeellisempi tausta sängylle ei siis haittaa.

Pyöritelkää vaan ihan vapaasti silmiänne, mutta hyvä siitä tulee.

Katossa roikkuva muovilamellivalaisin tulee kaikesta kamaluudestaan huolimatta myös uuteen kotiin asumaan, sillä muksu tykkää puhallella valaisinta päin saadakseen muoviläpyskät kieppumaan hurjasti. Miksi pilata lapsen ilo, kun se on niin pienestä kiinni. Itse tykkäisin enemmän Tord Boontjen Midsummer Lightista, mutta pelkäänpä, että yksikin raisumpi leikki ja ylihinnoiteltu paperihäkkyrä joutaisi saunan sytykkeeksi. Paitsi ettei uudessa asunnossa ole puukiuasta, joten loppusijoituspaikka olisi varmaan taloyhtiön paperinkeräysloota. Ehkäpä sitten joskus, kun muksu muuttaa pois kotoa…

Oranssi räsymatto muuttaa myös ipanan huoneeseen. Se on isoäitini kutoma, vanhoista lakanoista kierrätetty ihanuus, joka saa luvan toimia pesulakäynnin jälkeen vaikka päiväpeitteenä pikkuvillikon sängyssä, jos se on lattialle liian pieni. Kokonsa ja keveytensä puolesta se istuu sänkyyn kuin nakutettu.

Väriä ipanan huoneesta ei siis ainakaan tule puuttumaan, jos muu asunto hieman monokromaattinen onkin. Mutta Hello Kitty ei ole tervetullut.

(Kuvat: Tikkurila, Tord Boontje ja allekirjoittanut)

Alkutilanne

Uusi koti on rivitalokolmio Mäntsälässä, vuoden 1992 asuntomessukohteessa.

Asunto on vastikään remontoitu. Märkätilat ja keittiö on uusittu kokonaan, kuten myös seinä- ja lattiapinnat.

Ruokailutila

Olohuoneen ja ruokailutilan katto on viisto, korkeimmalta kohdaltaan yli neljä metriä korkea. Olen aina haaveillut korkeasta huonetilasta, joten olen enemmän kuin täpinöissäni juuri tästä osasta asuntoa.  Lattiat ovat korkeakiiltoista, valkoista laattaa. En rehellisesti sanottuna uskalla edes ajatella, millainen työ on edessä kaltaiselleni neuroottiselle tahrakyylälle, kun perheessä on koira, pieni lapsi ja perinteinen kaksilahkeinen aviomies. Luultavasti tulen hulluksi, mutta ainakin kodissani on tyylikkäät lattiat.

Keittiö

Keittiö on samaa tilaa ruokailutilan ja olohuoneen kanssa, mutta pari askelmaa korkeammalla, kuten myös asunnon muut tilat. Kuvassa keittiö on vielä keskeneräinen; liesituuletinta ei ole asennettu ja osa seinäkaapeista puuttuu. Henkilökohtaisesti en ole järin innostunut puisesta työtasosta, joten taso menee varmastikin ennen vuoden loppua vaihtoon. Kotimainen graniittitaso kestänee ahkeraa ruuanlaittoa koivutasoa paremmin.

Olohuone

Olohuone on ruokailutilan lailla korkea ja vaikka kuvassa tila näyttää jotenkin pienelle, se ei sitä kuitenkaan ole. Suuntaa-antavana mittakaavana voi käyttää seinälle ripustettua televisiota; se on 50-tuumainen. Asunnon entinen omistaja oli hankkinut tilaan mielestäni turhan massiivisen sohvan. Meidän sohvamme tulee olemaan huomattavasti sirompi. Televisio kuitenkin olohuoneeseen jää, sillä entinen omistaja ei jaksa askarrella sitä seinästä irti. Kaikki johdot on koteloitu seinärakenteen sisään, joten irrottaminen olisi varsin työlästä. Emme ole asiasta ollenkaan pahoillamme. Iso taulutelevisio on ollut hankintalistalla jo kauan ja nyt se tulee kaupanpäällisiksi.

En malttaisi millään odottaa, että pääsen sisustamaan tilaa toden teolla. Raikkaan valkoiset seinät antavat oivallisen pohjan modernille ja selkeälinjaiselle sisustukselle, jota olen jo puoli vuotta mielessäni kypsytellyt. Tähän tilaan ei efektiseinää tule, vaan pinnat saavat olla viileän valkoiset.

Sohva on jo hankittu, kuten myös ruokailuryhmä. Pitkän harkinnan jälkeen päädyimme mustaan nahkasohvaan, sillä se on ajaton ja kangaspintaista sohvaa helppohoitoisempi. Sohva on Iskun Family-mallistoa, suoralla käsinojalla. Entinen sohvamme oli helposta alcantaraverhoilustaan huolimatta aivan kammottava hoitaa, koska koira ja lapsi saavat käsittämättömän paljon sotkua aikaan pelkällä läsnäolollaan. Ruokapöytä on sohvan tapaan musta, mutta tuolit ovatkin sitten asia erikseen.

Olen taivastellut sitä, miten koira, lapsi ja aviomies saavat aikaan tahroja ja roiskeita. Ja tulin siitäkin huolimatta hankkineeksi valkoiset tuolit. Valkoiset, nahkaverhoillut tuolit. Mielessä oli pitkään Arne Jacobsenin Series 7, mutta kun sohvaryhmä on kotimainen ja ruokapöytä, niin ajattelin satsata tuoleissakin suomalaiseen. Kaanin Jazz-tuolit hurmasivat keveydellään ja mukavuudellaan. Ja myyjä vannoi, että valkoinenkin nahka pysyy oikeilla välineillä puhtaana. En uskonut, mutta ostin kuitenkin.

Puolustan valintaani sillä, että sisustuspornossa valkoinen nahka on sitä rivointa hardcorea mitä kuvitella saattaa.

Ja lupaan toistella tuota mantraa itselleni, kun hinkkaan tahmaisia sormenjälkiä irti seksikkäistä jakkaroistani.

(Kuvat on otettu heinäkuussa 2010, asuntoesittelyn yhteydessä. Kuvien kopiointi ilman lupaa kielletty.)

%d bloggers like this: