Skip to content

Posts tagged ‘turkoosi’

Woouf

Lienee lievää matkakuumetta ilmassa kun ihan välttämättä tahtoisin tuollaisen turkoosin, matkalaukun muotoisen lattiatyynyn. Tai oikeastaan tahtoisin turkoosin matkalaukun ja seisoa jo lähtöselvityksessä. Tai oikeastaan tahtoisin seisoa jo lähtöportilla. Tai hotellin respassa. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, tahtoisin istua jo lempikahvilani pöydässä ja siemailla vinho verdeä.

Woouf on barcelonalainen yritys, mutta minä olen matkalla Lissaboniin.

(Kuva: woouf.com)

 

 

Verhot

Sain viimeinkin ripustettua verhot ruokailutilaan.

On aivan käsittämätöntä, miten pitkään ehdimme uudessa kodissa asua ennen kuin sain otettua itseäni riittävän tiukasti niskasta kiinni ja silitettyä jo yli kolme kuukautta valmiina olleet verhot ja ripustettua ne ikkunaan.

Verhot ja valoverhot on mittatilaustyönä teetetty Rantakoski Designs’in Annalla, joka on ehkäpä maailman ihanin ja avuliain tekstiilitaitelija. Sain verhot juuri sen mittaisina kuin tahdoin (tosin tahdoin hieman väärin, sillä oman mittavirheeni vuoksi verhot ovat tällä hetkellä kymmenisen senttimetriä liian pitkät) ja kuvion väritkin poimittiin suoraan olohuoneen matosta. Lisämausteena verhoissa on käytetty pinkkiä pieninä roiskeina.  Höyhenkuvio on Annan painama ja käsin maalaama, verhot itsessään ovat valkaistua pellavaa.

(Tuota samaa höyhenkuviota löytyy myös olohuoneen sohvatyynyistä, mutta siitä aiheesta lisää joskus toiste.)

Emmin pitkään valoverhojen kanssa, sillä en ole erityisemmin koskaan pitänyt läpikuultavista verhoista, mutta koska en tahdo pimentää kotia pitämällä sälekaihtimia jatkuvasti kiinni, mutta tahdon kuitenkin säilyttää yksityisyyden naapureilta, päädyin sellaiset kuitenkin tilaamaan. Enkä kadu tippaakaan! Verhot päästävät läpi kutakuinkin kaiken päivänvalon, valoverhot ovat niin seitinohutta pellavaa, että niiden läpi näkyy hyvin ulos, muttei kuitenkaan sisälle! En voisi enempää toivoa!

Joudun tosin verhoja hieman lyhentämään, kunhan lomailultani ehdin. Juuri nyt ne ovat vain taitettu yläreunastaan, jotteivat roiku maassa. Niin hyvältä kuin rennosti lattiapinnalla roikkuvat verhot näyttävätkin, ne eivät valitettavasti oikein toimi lapsi- ja koiraperheessä. Ei ainakaan, jos tahtoo verhojen säilyvän tahrattomina ja karvapallottomina alareunoistaan.

Sen lisäksi, että verhot tuovat kotiin kaivattua näkösuojaa, ne syövät pois myös hieman oleskelutilojen kaikua. Kun huoneet ovat viisi metriä korkeat, kaikua ei mitenkään pääse karkuun kokonaan vuoraamatta huonetta raskailla tekstiileillä ja akustiikkalevyillä. Ohuetkin verhot kuitenkin vaimentavat kaikua huomattavasti. Varsinkin, kunhan saan vielä ripustettua verhot myös olohuoneen puolelle. Siinä onkin työmaata ennen perjantaisia tupaantulijaisia, olohuoneen ikkunat kun ovat yli kolme metriä korkeat ja ne pitäisi pestäkin vielä…

Mitä tykkäätte?

Kahden vaiheilla

Elin siinä kuvitelmassa, että olohuoneen matto on pienin murheistani, koska olin jo varma, että haluan himoitsemani pyöreän maton mustana ja virkattuna.

Tiedustelin halkaisijaltaan kaksimetrisen maton hintaa ja erehdyin siinä samalla sitten tiedustelemaan värivaihtoehtoja. Värimallistossa ei suoraan ole turkoosia tai petroolia, mutta sellaista olisi ehkä mahdollista löytää. Matto tehdään kuitenkin mittatilaustyönä, joten jos sopiva materiaali sopivalla värillä löytyy, niin asia on helposti ratkaistu.

Turkoosi matto olisi aivan käsittämättömän päheä ratkaisu, matot kun yleensä tuppavaat olemaan kaikkea muuta kuin turkooseja. Tai edes petroolin värisiä. Mustia mattoja on kaupat väärällään, turkooseja ei.

Toki musta matto olisi tietyllä tapaa turvallinen ratkaisu. Musta on aina musta. Se on aina ajankohtainen väri ja aina yhtä tyylikäs. Mutta jos on musta sohva ja musta matto vierekkäin, niin onko siinä jo sitten liikaa mustaa? Viekö yhdistelmä kaiken valon huoneesta vai näyttääkö muuten raikas valkoinen huone palaselle vessapaperia, johon iso ja ilkeä sinivalas on käynyt pyyhkimässä ahterinsa?

Äh. Ärsyttävää, että mieli muuttuu vahingossa.

Ja entä sitten, jos yhdistelmä sopivaa väriä ja materiaalia ei löydykään, niin tuleeko sitten paha mieli?

(Kuvat: Virkkuukoukussa.fi, värikikkailu allekirjoittaneen)

%d bloggers like this: