Ei laiskuutta, vaan kiirettä

”Huhut kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja.”

Sydäntalvi ehti näemmä vaihtua alkavaksi kevääksi, ennen kuin sain aikaiseksi kirjoittaa jotain tänne bloginkin puolelle.

Syyt radiohiljaisuuteen ovat moninaiset. Osaksi ilmassa on varmaankin ollut lievää laiskuutta, mutta enimmäkseen olen ollut vain todella kiireinen, sillä alunperin määräaikaiseksi tarkoitettu uusi työsuhde vaihtuikin nopeasti vakituiseksi ja uuden uran rakentaminen on imenyt kutakuinkin kaiken liikenevän energian. Kun lisäksi työnantajani on tulevien jääkiekon MM-kisojen yksi pääsponsereista ja minulle napsahti nakki olla osana tiimiä, joka tekee töitä kisojen eteen, ei vapaa-ajanongelmaa liene ennen kesäkuutakaan luvassa. Tukka putkella tulta päin ja sitä rataa.

Kodin sisustukselle en ole uhrannut joulun jälkeen ajatustakaan, mitä nyt hankin kevääksi olohuoneeseen tipunkeltaisen maton. Siitä ehkä kuvia myöhemmin. Jos siis saan aikaiseksi. Tällä menolla varmaankaan en saa.

Kaanin valkoiset Jazz-nahkatuolit ruokapöydän ympäriltä ajattelin laittaa myyntiin. Tuoleja on kuusi ja kuva löytyy tuolta. Yhtä pientä naarmua lukuunottamatta virheettömät. Myyn ne kuuden settinä, hintaan 250 euroa kappale. Uutena kustantavat rapiat 400 euroa per jakkara. En voi järin lämpimästi suositella lapsiperheeseen, mikäli taloudessa asuu niinkin tahrakammoinen rätinheiluttaja kuin allekirjoittanut. Hulluksi tulen, pakko vaihtaa.

Kuvassa sairauspäivän askarteluja. Tylsyyksissäni väkersin itselleni koko joukon polymeerihelmiä ja strukturoin ne merisuolalla. Värinä Pantonen Tangerine Tango. Kyllä passaa taas offiisin kahvipöydässä elvistellä, että ihan ite tein.