Skip to content

Posts tagged ‘valaisin’

Habitare ’11

 

Habitaren ehkä pienin osasto yläkerran hallissa numero 5 kuului Puunille. Puuni on  Tuomas Jumppasen omistama puualan muotoiluyritys kotikaupungistani Kuopiosta.

En tunne Tuomasta henkilökohtaisesti; itseasiassa tapasin hänet ensimmäisen kerran menneen viikonlopun messuilla. Hänen veljensä on tosin ollut ystäväni jo lukioajoista lähtien ja itseasiassa näin tuon kuvassa komeilevan Kalla-valaisimen ensimmäisen kerran jo alkuvuodesta, kun ystäväni pikkuveljensä komeaa muotoilujälkeä sosiaalisessa mediassa hehkutti.

Ja onhan se kaunis. Kalla -pöytävalaisin on Tuomas Jumppasen ja lasimuotoilija Heikki Viinikaisen yhteistyönä syntynyt selkeälinjainen käyttöesine. Sen runko on suupuhallettua lasia ja varjostin teollisuuden ylijäämäviilua. Valaisimessa ei ole mitään ylimääräistä. Se on äärimmäisen yksinkertainen ja materiaaleiltaan äärimmäisen suomalainen. Onko mitään suomalaisempaa materiaalia kuin puu ja lasi? Mielestäni ei.

Olen päättänyt hankkia noita valaisimia kaksin kappalein makuuhuoneeseen heti, kunhan sisustusbudjetti antaa myöten.

Toivon, että se antaa myöten hyvin pian.

Valotalo

Olen jokusen viikon vaivannut päätäni sopivan pöytävalaisimen etsiskelyllä. Tänään törmäsin kerakaikkisen herkulliseen, joskin hieman yltiösöpöön vaihtoehtoon niinkin epätodennäköisessä paikassa kuin Elloksen verkkokauppa.

Tuntuu, että kutakuinkin kaikki sisustusbloggaajat hehkuttavat Normann Copenhagenin Light House -kynttilälyhtyjä ja pidän kyllä itsekin niiden pelkistetystä muotokielestä, mutta ennen kuin hankin ensimmäistäkään lyhtyä, on hankittava muutama pöytävalaisin niin makuuhuoneeseen kuin olohuoneeseenkin.

Tuollainen talovalo istuisi makuuhuoneeseen kuin nenä päähän. Valkoinen valaisin raakaa betoniseinää vasten ei voi näyttää kuin hyvältä.

Ipanan huone

Perheeseemme kuuluu allekirjoittaneen, aviomiehekkeen ja yhden nelijalkaisen lisäksi puolitoistavuotias hameväen edustaja. En ole tieten tahtoen kasvattanut tyttärestäni tyttötyttöä, mutta sellainen hänestä on kuitenkin muokkautunut. Lapsi on tykästynyt kaikkeen, mikä on vaaleanpunaista ja röyhelöistä. Kaiken kukkuraksi ipana rakastaa Hello Kittyä, enkä voi käsittää miksi, sillä itselleni kyseinen äklösöpö japanilainen kissa aiheuttaa lähinnä repivän migreenikohtauksen ja kokovartalokananlihan.

Hello Kitty on kuitenkin taloudessamme natsimutsin toimesta rajoitettu kahteen paitaan ja yhteen pipoon ja vain kuolleen ruumiini yli tuon karmaisevan elukan läsnäoloa lisätään.

Lapsi tulee kuitenkin saamaan, luonnollisesti, oman huoneen uudessa kodissa. Seinät ovat tällä hetkellä valkoiset, joskin yhdellä niistä on edellisen asukkaan taiteilemat, sanoisinko mielenkiintoiset, pallokuviot. Huone on toiminut, kuten kuvasta näkyy, poikamiehen työ- ja harrastehuoneena. Lattia on vaaleaa pyökkilaminaattia ja ainakin toistaiseksi se saa myös jäädä sellaiseksi, olkoonkin, että olemme aviomieheni kanssa varsin nohevia laminoimaan lattioita; takana on kuitenkin kokonaisen omakotitalon tee-se-itse -remontti. Lattiamateriaali on kuitenkin hyväkuntoinen, joten miksi suotta tuhlata rahaa ja aikaa sen vaihtamiseen.

Palloseinä saa kuitenkin uuden maalipinnan. Kävimme tänään rautakaupassa hankkimassa maalin ja vaikka alkuun ajattelinkin maalata seinän omenanvihreällä tai tipunkeltaisella, tulin toisiin aatoksiin nähtyäni miten lumoutuneena tyttö tuijotteli punaisia värilastuja. Mukaan lähti lopulta Tikkurilan värikartan Daalia, koska se on mehevän värinen ja luonnossa todella lähellä kuusamanpunaista, jota tulee pieninä annoksina olohuoneeseen. Tietokoneen näytöllä tuo väri näyttää jotenkin aneemiselle, valitettavasti.

Huoneen ikkunat ovat hieman haasteellisesti asemoitu, eikä valon pääsyä huoneeseen helpota ikkunan ja sisäänkäynnin väliin rakennettu lattiasta kattoon ulottuva liukuovikaapisto. Mukavaa on tietenkin se, että säilytystilaa leluille ja romppeille on yllinkyllin, mutta saapa nähdä miten tuohon kulmaikkunaan viritetään verhot ilman burnouttia. Näillä näkymin verhot tulevat olemaan samat, jotka ipanan nykyistäkin huonetta koristavat, eli isoukkivainaani kirjavat perintöverhot noin viidenkymmenen vuoden takaa. Tiedän olevani monen mielestä päästäni vialla, kun olen moiset vintageaarteet lapsen huoneen ikkunaan mennyt ripustamaan.

Kuvassa näkyy ipanan nykyinen huone, alle yhdeksänneliöinen koirankoppi. Tuosta sohvasta on tarkoitus matala laita lisäämällä laatia lapsukaiselle sänky. Sohva on levitettävä, anopin ja appiukon peruja; tuunasin sen raskausaikana lakatusta männystä helmenvalkoiseksi. Tyynyjen taakse jää sohvan talonpoikaismainen puinen selkänoja, joka tosin saa jatkossa näkyä, sillä ajattelin ipanaa ilahduttaakseni askarrella sängylle vaaleanvihreästä organzasta ja valkoisesta moskiittoverkosta prinsessakatoksen. Hieman koristeellisempi tausta sängylle ei siis haittaa.

Pyöritelkää vaan ihan vapaasti silmiänne, mutta hyvä siitä tulee.

Katossa roikkuva muovilamellivalaisin tulee kaikesta kamaluudestaan huolimatta myös uuteen kotiin asumaan, sillä muksu tykkää puhallella valaisinta päin saadakseen muoviläpyskät kieppumaan hurjasti. Miksi pilata lapsen ilo, kun se on niin pienestä kiinni. Itse tykkäisin enemmän Tord Boontjen Midsummer Lightista, mutta pelkäänpä, että yksikin raisumpi leikki ja ylihinnoiteltu paperihäkkyrä joutaisi saunan sytykkeeksi. Paitsi ettei uudessa asunnossa ole puukiuasta, joten loppusijoituspaikka olisi varmaan taloyhtiön paperinkeräysloota. Ehkäpä sitten joskus, kun muksu muuttaa pois kotoa…

Oranssi räsymatto muuttaa myös ipanan huoneeseen. Se on isoäitini kutoma, vanhoista lakanoista kierrätetty ihanuus, joka saa luvan toimia pesulakäynnin jälkeen vaikka päiväpeitteenä pikkuvillikon sängyssä, jos se on lattialle liian pieni. Kokonsa ja keveytensä puolesta se istuu sänkyyn kuin nakutettu.

Väriä ipanan huoneesta ei siis ainakaan tule puuttumaan, jos muu asunto hieman monokromaattinen onkin. Mutta Hello Kitty ei ole tervetullut.

(Kuvat: Tikkurila, Tord Boontje ja allekirjoittanut)

Oh, joy!

Posti toi tänään tullessaan ruokailutilaan kaavaillun Yki Nummen ison Lokki-valaisimen.

Sopivaa valaisinta mietittiin pitkään ja hartaasti. Lähtökohtana oli moderni ja yksinkertainen design. Noilla kriteereillä luulisi valaisimen etsinnän olevan helppoa, mutta kattia kanssa. Vietin useamman unettoman yön surffaten nettikaupoissa, koska pienen ipanan vanhemman on hieman haasteellista lähteä päiväksi metsästämään sopivaa tuotetta kivijalkamyymälöistä. Lokki pyöri kyllä mielessä alusta saakka, mutta tahdoin kuitenkin nähdä mitä muuta maailmalla oli tarjottavana; ja paljon olikin, kun syynäsin läpi niin kotimaiset kuin puolet suurimmaista eurooppalaisista nettiputiikeista.

Suurin osa tarjolla olleista perusvalaisimista osoittautui lähemmässä tarkastelussa aivan hervottomiksi kikkareiksi joko johdon pituuden tai muotoilunsa vuoksi. En käsitä, miten nihkeästi edullisemman hintaluokan riippuvalaisimissa on mahdollisuutta vaikuttaa johdin pituuteen ostovaiheessa ja miten kärkkäitä sähkömiehet ovat veloittamaan ihan poskettomia summia pidemmän johdon vaihtamisesta. Ei sillä, etteikö johdon useimpiin valaisimiin voisi vaihtaa itsekin, mutta yllättävän monet valaisimet tuntuvat olevan rakenteeltaan sellaisia, että homma on parempi jättää ammattilaisen tehtäväksi, jos ei mieli uhkarohkeilla. Ja pitkä johto valaisimeen meidän tapauksessamme tarvittiin, koska ruokailutilan katto on korkealla, enkä välttämättä haluaisi lampun killuvan yli kolmessa metrissä.

Sisustusgalleria Paloranta tarjosi Lokkia kolmella eri johdon pituudella ja vieläpä edullisemmin kuin muutamat muut liikkeet. Hintaeroa kalleimpaan tarjoukseen oli yli 100 euroa! Into pinkeänä väsäsin jo tilausta, kunnes ipana keskeytti iltatoimillaan ja homma jäi puolitiehen, kunnes seuraavana aamuna liikkeestä soitettiin ja tiedusteltiin olinko vielä aikeissa tilata lampun, vain tullut toisiin aatoksiin. En siis ollut ehtinyt varmistaa saati maksaa tilaustani ja yhteystietojenkin jättäminen jäi kesken. Kaupat tehtiin oitis puhelimessa ja ystävällinen miesmyyjä lupasi laittaa laskun sähköpostiin ja lampun postiin jo samana päivänä. Lasku olikin heti puhelun päätyttyä kilahtanut inboxiin ja katso! Ei laskutuslisää, ei toimituskuluja! Aivan uskomattoman hienoa palvelua näinä aikoina!

Lienee sanomattakin selvää, että olen tyytyväinen lamppuun ja vielä tyytyväisempi saamaani palveluun. Harva kauppias viitsisi soitella keskenjääneen nettitilauksen perään. Vielä harvempi antaisi asiakkaalle noinkin suuren ja särkyvän paketin toimituksen ilmaiseksi. Olen niin helposti ostettavissa; saivat minusta varmasti kanta-asiakkaan.

Valaisin täyttää kaikki kriteerit. Se on riittävän suuri (halkaisija 70 cm) ollakseen näyttävä, muttei kuitenkaan liian hallitseva, koska ilmatilaa löytyy ympäriltä mielin määrin. Se on yksinkertainen ja tyylikäs. Bonuksena tietenkin kotimaisuus ja se, että kyse on ajattomasta klassikosta.

En millään malttaisi odottaa, että pääsen ripustamaan tuon kaunotaren kattoon!

(Kuva: Paloranta Online)

%d bloggers like this: